Khao Lak

Khao Lak on ollut oikein miellyttävä kokemus, vaikkakin Koh Lanta komeilee edelleen kärjessä. Poistuimme siis torstaina Ao Nangista (itelle muistutus: Ao Nangin yöpaikka oli J. Mansion, 400 B/yö) ja jotenki meidän kuski onnistu tuhlaamaan vajaan 130 km matkaan lähes 5 tuntia! No ei ihme, sillä tämä sälli sahasi tunnin pelkästään yhtä pientä Ao Nangin kadunpätkää ku aina oli joku kyytiläinen kateissa! Oli hieman närkästyneitä kyytiläisiä ku kolmatta kertaa peruuteltiin tuloksetta saman hotellin edestä kapeata hiekkatietä. Kaiken kruunasi se ku pysähdyttiin pissatauolle ja kuski sanoi matkan jatkuvan 10 min päästä, mutta loppupeleissä joku kyytiläisistä haki kuskin syömästä puolen tunnin odottelun jälkeen. Lopulta kuitenkin saavuimme Khao Lakiin. Bussi jätti meidät tähän Nang Thong  Beachille ja otimme siitä sitten heti yöpaikan (Yuppadee 400 B/yö). Muuten kylä hiljenee ajoissa, mut tässä meidän alakerrassa on kuppila, jossa joka ilta on live-musaa. No kipeenä ollessa oli ihan mukava kuunnella taitavaa musisointia. Tämä Nang Thong Beach on toisiksi vilkkain ranta ton Bang Niang Beachin jälkeen.

Perjantaina kävimme sitten mopedilla kääntymässä tuolla Takuapan kaupungissa, josta ei sitten ole juurikaan kerrottavaa. Ajaessamme pois Takuapta, käväisimme tsunamin muistoksi tehdyssä puistossa (Baan Nam Khem). Puistossa oli seinä (seinä symboloi aaltoa), johon tsunamin uhrien omaiset olivat kiinnittäneet muistolaattoja. Tuli kyllä tosi surullinen olo noita muistokirjoituksia lukiessa. Puisto sijaitsi kauniilla paikalla aivan meren rannalla ja on kyllä tosissaan käymisen arvoinen, koskettava paikka. Puiston jälkeen käpöttelimme Coconut Beachilla ja kävimme nauttimassa lounaan rauhallisen Pakarang Beachin lähellä. Pakarang Beachilla oli Blue Village Pakarang -hotelli, joka tuhoutui täysin tsunamissa. Paikalle ei ole vieläkään rakennettu mitään, sillä thaimaalaisen uskomuksen mukaan alueella kummittelee.

Baan Nam Khem Tsunami Memorial Park

Ylläripylläri tämä tyttö viettikin sitten lauantain jällehen sängyn pohjalla tai oikeastaan se kyllä kului lähinnä pytyllä. Tällä kertaa onnistuin sitten saamaan sellaisen ihan rehellisen vatsataudin, JIHUU! Antti uhkasikin lähettään mut hyvin pian paluupostissa kotio, jos nää sairaudet ei ala loppumaan! Eli kohta varmaan tipahtaa äiskän ja iskän postilaatikkoon saapumisilmoitus jättisuuresta paketista! No mut kyllähän kunnon reissuun mahtuu nyt yks vatsatautikin.

Tänään käytiin katsomassa tsunamin 2 km sisämaahan kuljettamaa poliisivenettä. Ei kyllä edes pysty käsittämään miten voimakkaita noi vesimassat voi olla.

Päivällä liikuttiin sitten vähän iloisimmissa merkeissä Khao Lak Beachilla. Kiitos Päivi-anoppi lounaspaikkavinkistä! Kävimme siis lounaalla tuolla Poseidon Bungaloweilla. Aivan upeaa oli ryystää keittoa ja katsella samalla ku elefantit peseytyivät meressä! Ois voinu istua katselemassa vaikka koko päivän. Tykkäsimme muutenkin kovasti tosta Khao Lak Beachista. Rannan eteläpää oli rauhallinen ja siellä oli muutama oikein vinkeä kuppila. Pohjoispäässä oli sitten rykelmässä kaikki upeat resortit ja pieni "keskusta".

Ronsut pesulla

Iltapäivästä ajelimme vielä katsomaan Khao Lakin järveä, joka sijaitsee lähellä Khuk Khak Beachia. Järven äärellä ois voinu myös yöpyä mukavan oloisissa Lake View Bungaloweissa (hinnat oli alkaen 600 B). Näin Bungalowit kuitenkin vain vilaukselta, sillä työhönsä vihkiytynyt vahtikoira lähti mopedin perään ja silloin painoin kaasun pohjaan.

Järvimaisema Khao Lakissa

Lakista ois ollu monia käymisen arvoisia retkiä, kuten Khao Sokin- luonnonpuisto ja Surinin sekä Similanin snorklaus-/sukellusretket. No jotain täytyy jättää ens kertaa varten. Huomenna me sitten lähdemmekin jo pohjosta kohden. Bussi lähtee 8 aikaan illalla Bangkokiin ja BKK:ssa ollaan perillä aamusella. Bangkokissa suuntamme välittömästi juna-asemalle ja matkustamme 70 km matkan Ayutthayaan. Oon ottanu kovasti ton Ayutthayan näkemista, joten toivottavasti paikka ei tuota pettymystä. Meidän piti mennä tuonne Siamin aikaiseen pääkaupunkiin jo heti matkamme alussa, mutta tulvien takia suunnitelmat muuttu.

Tyhmyydestä sakotetaan

Nyt kyllä hieman hävettää kertoa tämä juttu, mutta mitäs sitä toisaalta hölmöyttään peittelemään. Eihän me sitten tietenkään saatu rajalla mitään leimoja passeihimme ja vietimme mukavat reilut 10 h ihan vaan huvin vuoksi bussissa. Olis pitäny vaan luottaa aiemmin lukemaansa ja uskoa, että sen viisumin pidennyksen saa tosiaan vaan sieltä Immigratin Officesta. Oli myyjä vaan niin hitsin vakuuttava, että niin meitä sitten vedettiin kuin pässiä narusta.

Voitte vaan sitten kuvitella sitä raivon määrää ku illalla palattiin tältä pikku retkeltämme. Kaiken kruunasi rankkasade, jossa tallustimme naamat punasina kohti matkamyymälää. Siellä naiset sitten eivät suostuneet myöntämään antaneensa meille väärää infoa, taas niin typillistä. Vaadimme rahoja takaisin moisesta täysin turhasta retkestä, mutta naiset sanoivat ettei heillä enää ollu mitään rahoja, vaan ne olivat kulkeutuneet jo muualle + muuta selitystä. Nyt alko pinna tosiaan kiristyä ja samalla pänni oma typeryys. Vaadimme naisia selittämään, miksi olivat väittäneet meille ihan puutaheinää, mutta vastaus rupesi tietty tässä vaiheessa tulemaan thaikielellä. Toinen kahdesta myyjästä sitten tokaisi, että menkää poliisin puheille, jos rahanne takaisin haluatte. VIRHE! Mehän todellakin lähdettiin kyttikselle siltä seisomalta.

Poliisiasemalla jouduttiin odottamaan hetki, sillä kaikki kytät katto jotain TV-sarjaa taukohuoneessa. Kun poliisi sitten tuli luoksemme selvisi, ettei yksikään pollareista puhunut englantia. Lähettivät meidät sitten takaisin matkapuljulle, jotta nämä yhteistyökykyiset myyjät voisivat selittää asian poliiseille thaikielellä. Hyvin lyhyen puhelun jälkeen myyjä sanoi poliisin pyytäneen meidät takaisin asemalle ja kävelimme sinne jälleen vain kuullaksemme, että meidän pitäisi mennä kielimuurin takia turistipoliisin luokse. Ja ei kun matkaan turisemaan sama tarina jälleen alusta.

Turistipoliisin toimistolla oli töissä porukkaa ku pipoa ja saatiin kyllä asiallista palvelua. Mietin siinä istuessa, että onkohan tää kaikki nyt vaivan arvoista, mutta oli joku tehnyt rikosilmoituksen apinavarkaastakin, joten kai huijaus oli ihan käypä syy. Turistipoliisin luona jouduin sitten selostamaan koko jutun juurta jaksain ja kirjoittamaan tapahtuneesta myös raportin. Tiukan oloinen poliisimies soitti matkatoimistoon ja molotti tovin kunnes ilmeisesti eukot löivät luurin korvaan. Poliisisetä yritti soittaa muutaman kerran uudestaan, mutta kukaan ei vastannu ja poliisi pyysi meitä tulemaan seuraavana päivänä uudelleen klo 11-12 aikaan ku uskoi saavansa siihen mennessä akat kiinni.

Tänään sitten palasimme kyttikselle ja pollari sanoi naisten saapuvan hetken päästä asemalle sovittelemaan juttua. Paikalle sapuikin 2 hyvin ylimielistä naisihmistä, joista toinen oli matkatoimiston isopomo ja toinen itse huijari. Pomo päättikin ruveta yhtäkkiä johtamaan kuulusteluja, vaikka tietääkseni tämä homma kuuluu virkavallalle. Huijari yritti vielä jatkaa huijaamista ja tässä vaiheessa selitin jutun tiukkaan sävyyn vielä kerran kaikille ja silloin poliisisetä ärähti jotain huijarille. Poliisi naureskeli, koska oli kyllä jutussa meidän puolella ja piti huijarin selityksiä ihan älyttöminä. Tapaus päättyi siihen, että meille korvattaisiin summasta vain puolet, sillä kuljetuksen rajalle hoitanut taksifirma oli jo ottanut summasta oman puoliskonsa. Tämä tuomio ei nyt ihan käynyt meikäläisten jakeluun, mutta naispoliisi sanoi, ettei tämän parempaan lopputulokseen voitu päästä. Matkatoimiston pomo pyysi meitä tulemaan iltapäivästä toimistolle, jotta voisimme katsoa meille meitä tyydytävän korvausvaihtoehdon. Poliisien mielestä meidän kannatti suostua tähän ratkaisuun ja jutun katsottiin olevan loppuun käsitelty.

Iltapäivästä menimme sitten toimistolle ja pomo yritti hyvittää tapahtunutta tarjoamalla yhtä parempitasoista hotellia yhdeksi yöksi Khao Lakista. Yksi yö ei meistä tuntunut mitenkään riittävältä, joten nainen antoi meille 1000 B käteistä (eli kuitenkin yli puolet maksetusta summasta). No kai tämä korvaus oli parempi kuin ei mitään, mutta meistä noiden huijareiden olisi pitänyt koko maksetun summan palauttamisen lisäksi antaa joku lahjus menetetystä päivästä ja bussissa istumisesta. Täällä ei asiat kuitenkaan mene ihan noin. Toivottavasti me nyt sitten opimme jotain tapahtuneesta ja otamme asioista vielä tarkemmin selvää. No rapatessa roiskuu ja eihän tää nyt mikään maailmanloppu ollu, mutta kyllä otti päähän.

Onneks tätä päivää piristi rantakadulla saatu oppitunti lintukoristeen valmistamisesta palmunlehdistä :)

Valon juhlaa

Nyt mulle on selvinnyt mistä tulee nimitys kuherrusKUUKAUSI. Nyt kun on menty ton kuukauden yli, niin johan on välillä alkanut tunnelma kiristyä :) Onneks tulee erimielisyydet setvittyä nopeasti, sillä kukapa nyt jaksaa vessassa istua mököttämässä ku muuta erillistä tilaa ei ole. No pieni eripura pitää mielen kivasti virkeänä.

Sunnuntaiaamuna ajeltiin anopin suosittelemalle Noppharatin rannalle. Rannan tuntumassa on puistikkoa, jossa paikalliset istuskelivat picnicillä. Ranta oli kyllä ihan käymisen arvoinen. Vesi oli tuona päivänä niin hirmuisen matalalla, että päästiin kävelemään rantaa vastapäätä olevalle pienelle saarelle. Ajelimme myös Klong Moung Beachille, jossa sijaitsee useita hienompia resortteja. Ranta oli kylläkin hyvin rauhallinen, mutta ei mitenkään erityinen.

Ajomatkalla Klong Moungista Ao Nangiin, näimme hieman puiden peitossa olevan kyltin, jossa mainostettiin kissakalafarmia. Farmille piti tietenkin poiketa ja olihan se sitten myös käymisen arvoinen. Sisäänpääsy oli ainoastaan 20 bahtia/hlö. Lippuja myi vaalea vanhempi nainen, jonka päällä seisoskeli kolme mainiota papukaijaa. Nainen antoi meille auringonsiemeniä, joita saimme sitten hänen kaijoilleen antaa. Yhtä lintua nainen kielsi syöttämästä, sillä kyseinen lintu oli kuulemma hyvin hyvin tuhma. Saimme kumpikin kalanruokapussin mukaan farmikierrokselle. Kissakalat osottautuivat todellisiksi ahmateiksi. Antti heitti kourallisen ruokaa kaloille ja kalat taistelivat papanoista kiipeämällä toistensa päälle! Tätä hauskuutta jaksoimme sitten katsella vaikka kuinka kauan. Alue oli isompi kuin kuvittelimme ja altaita oli useita. Kaikki eivät suinkaan olleet kissakaloja, vaan kaloja oli jos minkä väristä ja kokosta.

Sunnuntai-iltana täällä oli sitten isot juhlat. Juhlan nimi oli Loi Krathong ja kyseessä on valon juhla. Juhla on siis 700 vuotta vanha perinne, jota vietetään sadekauden päättymisen aikaan (loka-marraskuussa täydenkuun aikana). Juhlaa vietetään veden hengen kunniaksi, kiitoksena saaduista sateista ja riisisadosta. Tänä vuonna on tosiaan kiitoksen aihetta, sillä vettä on tullu enemmän ku tarpeeksi. Juhlan aikana laitetaan veteen kelluvia kukka-kynttilä -lauttoja ja taivaalle lähetetään paperisia lyhtyjä osoittamaan kunnioitusta veden jumalattarelle. Lyhtyjen lähettämisen sanotaan myös tuottavan onnea lähettäjälleen. Mekin laitoimme matkaan oman lyhtyymme. Juhlan aikana kadulla oli paraati, musiikkia, tanssia, värikkäitä lyhtyjä ja hienoja kukkalaitteita. Jälleen kerran sade onnistui keskeyttämään nämäkin juhlat :( Tämä oli huonompi homma kukkien ja lyhtyjen myyjille.

Tänään kävimme sitten tuolla Railayllä. Ei ole kyllä ihme ,että paikka sanotaan kiipeilijöiden paratiisiksi, sillä niin hienot jylhät vuoret paikkaa ympäröi. Railaylle pääsee siis ainoastaan veneellä ja edestakainen reissu pitkähäntäveneellä kustansi 160 B. Railay oli kyllä oikein miellyttävä paikka. Railay West -rantaa ehdottomasti parempi (Railay East ei ollut uimaranta) oli tuo Phranang Cave Beach, jonne pääsi kävellen Railay East -rannan kautta. Matkalla Cave Beachille näimme kyltin, joka osoitti view pointille ja lagoonille ja noihin paikkoihin oli tietenki taas päästävä. Ainut ongelma oli vaan, että paikkoihin oli kiivettävä ja maasto oli vähintäänkin haastavaa. Jotenkin selvisimme näköalapaikalle asti, mutta lagoonille ei näillä kiipeilytaidoilla + varusteilla ollu pienintäkään mahdollisuutta päästä. Ensimmäisen laskeutumisen jälkeen vastaamme tuli 2 riuskaa poikaa, jotka haparoivan laskeutumisemme nähtyään varoittivat edessä olevista vielä pahemmista kohdista. Varoituksista huolimatta jatkoimme vielä hetken matkaa ja onnistuimme näkemään pienen siivun lagoonia. Ois ollu varmasti hieno paikka, mutta tässä vaiheessa astui järki onneks mukaan ja päätimme luovuttaa. No olihan tossa jo tota jännitystä ku nähtiin kaiken lisäksi aivan vierestä upea kirkkaan vihreä käärme! Adrenaliinia ei siis tästä reissusta tosiaankaan puuttunut, ku aivan lopuksi Antti teki vielä komean pyllähdyksen, josta onneksi selvittiin säihkähdyksellä ja parilla pintanaarmulla.

                            Cave Beach                  Jyrkkä nousu näköalapaikalle (epäselvä kuva)

Huominen päivä meillä kuluukin sitten viisumijuoksun parissa. Lähdemme siis Visa Runille Malesian puolelle klo 6 aamulla ja paluu ois sitten jossain vaiheessa iltaa. Tämän Visa Runin ansiosta saamme siis vielä yhden lisäkuukauden täällä Thaimaassa, jolloin meidän pitää poistua maasta 18. tammikuuta. Aikomus ei kuitenkaan ole ihan tohon saakka olla maassa, mutta joulu olis kuitenkin tarkotus viettää rakkaiden appivanhempien seurassa, jotka ens kuun alussa lentävät Bangkokiin. Tuo Visa Run tuli puolet halvemmaksi kuin jos jatkoaikaa olis käyny anomassa tuolta Immigration Officesta (toivottavasti tää homma myös toimii). Ku käytiin reissu varaamassa, katso myyjä kummissaan vuorotellen Anttia ja passissa olevaa leimaa. Myyjä teki jonnekin pikaisen puhelun ja puhelun päätteeksi sano Antille, että homma olisi poliisin puolesta OK, jos Antti maksaisi 500 B ylimääräistä. Oltiin ihan kummissaan naisen jutuista ja osotettiin uudestaan passissa olevaa leimaa. Nainen alko nauraa helpottuneesti ja läiskäs Anttia leikillään olkapäähän. Nainen sano, et oli kattonu leimasta kohtaa 20. lokakuuta ja luuli, et ollaan oltu luvatta maassa jo kuukausi.  No eipä ois ollu kovin paha sakko noin pitkästä ylityksestä, sillä oon jostain kuullu, et summa ois 500 B /ylimenevä päivä. No huomenna saa sitten istua oikein sydämen kyllyydestä auton kyydissä, huhheijaa.

Onnenkaluja                                    Vois vaikka ruveta kiskantädiks

Ao Nang, Krabi

Se ois sitten oikein hyvää lauantaita vaan kaikille. Täällä sitä nyt ollaan kolmatta päivää Ao Nangissa ja tämä paikka ei ihan mua sytyttänyt. Paljon täällä kyllä on maanmiehiä ja nähtiinki ensimmäisen sadan metrin aikana, jotka täällä käppäiltiin, enemmän suomalaisia ku koko reissulla tähän mennessä. Yks myyjä sanoki, et venäläiset on Phuketissa ja suomalaiset Krabilla :) Ollanki oltu tosi paljon (vaihteeks) tien päällä, ku tää Ao Nang tuntuu olevan taas sitä rätei ja lumpui.

Tultiin siis tänne Krabille to-aamuna ja meidät vaihteeks heivattiin Krabi townissa jonku TAT:n (Tourism Authority of Thailand) luokse ja oltiin jälleen ihan pihalla siitä, mihin piti mennä. TAT:n tyypit tietenki taas loukkaantu ku ei otettu niiden kallista kyytiä Ao Nangiin ja eivät sitten neuvonu miten päästäs halvemmalla perille. Lähdettiin siitä sitten vaan kävelemään johonki suuntaan ja vähän matkaa käveltyämme, kuulu jostakin putiikista huutoa meidän suuntaan. Menimme huutelijan luokse ja hän paljastui parikyt vuotta Thaimaassa asuneeksi italialaismieheksi. Mies sitten neuvoi meidät parinsadan metrin päässä olevalle bussipysäkille ja niin pääsimme Ao Nangiin 50 bahtilla/nenä. Kuinkas ollakaan, tällä italialaismiehellä oli rafla Ao Nangin rantakadulla ja törmäsimme mieheen heti iltapäivällä. Mies harmitteli ku ei voinu ite meitä kyyditä autollaan, ku hän oli ollu hakemassa uutta ajokorttia ja ei koskaan tiedä meneekö käsittelyssä tunti vai kolme. Kiittelimme miestä vielä kovin hänen avuliaisuudestaan.

Iltäpäivästä käväsimme ranassa ja päädyimme juttelemaan hauskan korumyyjän kanssa. Myyjä harmitteli, että hänellä oli menossa juuri silloin ruotsipäivä (kaikki vaatteet reppua myöden ruotsalaisia) ja suomipäivä olisi vasta ylihuomenna (leijona-lippis ja Suomi-paita). Mies halusi keskustella kanssamme erityisesti pilkkimisestä, sillä oli juuri nähnyt netissä pilkkimisvideon. Myyjä ei millään voinut käsittää kuinka ne kalat säilyvät hengissä siellä jään alla. Meillä oli kyllä todella antoisa keskustelu :D

Perjantaina vuokrattiin heti aamusta mopedi ja ei ehitty kauaa ajaa ku joku auto melkeen ajo meidän perään. Syy tähän oli meidän mopedin toimimaton vilkku, kiva kiva! Onneks vuokraamosta löyty alle parempi peli (tämä ärhäkkä kulkuneuvo kulkee todistetusti ainakin 90 km/h) ja matka saattoi jatkua pikkasen turvallisemmin. Ajettiin siitä sitten heti reilun 20 km päässä olevalle Tiikeritemppelille (Wat Tham Sua). Päästyämme temppelialueelle, huomasin kameran akun olevan täysin loppu! Onko kukaan muu näin tunari ku me? Kaiken lisäks meillä on mukana pari vara-akkua, jotka tietenki olivat jääneet matkasta pois. Ei sitten viittitty noin hienoa nähtävyyttä kiertää ilman kameraa, joten ei kun ajamaan takasin. Tämän mukavan reilun 60 km ajelun jälkeen pääsimme kuitenki kameran kera temppelille.

Temppelialueella on tosi paljon apinoita ja varastelevista apinoista on ihan varoituskyltitkin. Ennen temppeliä kävimme katsomassa alueella olevat luolat ja ison puun, joka oli myös merkattu nähtävyydeksi. Tiikeritemppeli on siis todella korkealla (600 m korkuisella vuorella) ja sinne päästäkseen on kavuttava kaikkiaan 1237 porrasta. Ihan ku kiipeämisessä ei olis jo ollut tarpeeks haastetta, alko jälleen sataa vettä ku alotettiin kapuminen. Tiikeritemppeli oli kuitenkin kapuamisen arvoinen. Meitä vaan harmitti ku oli pilvien takia niin kovin huono näkyvyys, sillä näkymät olisivat olleet kirkkaana päivänä huikeat. Jouduimme paluumatkalla Krabi townin iltapäiväruuhkiin ja voin sanoa ettei kokemus ollu miellyttävä. Temppelivierailusta ei vaadittu minkäänlaista pääsymaksua.

Tänään lähdimme sitten ajelemaan itään päin vierailemaan Gastropod Fossiileilla (simpukkahautausmaa), joiden sanottiin olevan 75 miljoonaa vuotta vanhoja. Sisäänpääsymaksu tuntui meistä vähän kovalta (200 B = 5 €) ja Antti saikin tingittyä niin, että pääsimme sisään lastenlipuilla, jotka olivat puolet halvemmat. Paikka oli Antille pettymys (alue oli tosi pieni), mutta musta oli kyllä mielenkiintoista nähdä paikka. Kyseiset fossiilit ovat maailman ainoat, jotka sijaitsevat meren rannalla. Hallitus pyrkiikin keksimään keinoja, jolla fossiillit saataisiin säilymään, sillä aallot luonnollisesti kuluttavat fossiileja nopeasti.

Matkan varrella, fossiileilta takasin Ao Nangiin, oli merieläinten ruokkimiskeskus, jonne pääsi ilmaiseksi. Tästä paikasta Anttikin onneksi tykkäsi, joten reissu oli pelastettu. Keskuksessa oli lukuisia akvaarioita ja upean värisiä kaloja. Alueella oli myös isoja kala-altaita, joissa uiskenteli aivan valtavia kaloja. Poikkesimme vielä Krabi towniin ja kävimme hirmu isossa Big C-tavaratalossa, josta löysin itelleni uudet (vanhat on jo niin kulunu) 3/4-farkut ja ne makso vaan 99 B (2,5 €) Ihme kyllä löyty mulle sopiva koko, sillä nää naiset on niin hirmu pikkasia. Ostarilla on myös aivan ihania donareita myyvä Mister Donut ja ostettiin varmaan 6 donitsia, jotka ahmittiin jo parkkipaikalla.

Kävin muuten eilen kampaajalla ku oli mun hiiren häntä päässy aivan hirveään kuntoon. Kampaaja leikkas hiukset ja laitto koko pään täyteen pieniä vaalean ruskeita raitoja, jotta sain vähän tummemman sävyn hiuksiin. Lysti maksoi 1200 B (~30 €). Halvemmallakin ois voinu ehkä saada, mut oli niin asiallisen näköinen paikka, et tuntu jotenki luotettavammalta ku moni muu. No mut se ois taas kello niin paljo, et pitää ryhtyä la-illan viettoon.

Luonnonpuistoja ja orkideanäyttelyjä

Ihastuttiin tähän Koh Lantaan niin, että tänään käynnisty jo viides päivä täällä. Maanataina pääsin katselemaan näyttelyyn lempikukkiani orkideoja. Harmikseni monet orkidealajit eivät kukkineet tällä hetkellä, mutta näinpä sentään muutamia. Osa kukista oli niin pieniä, että niitä piti tarkastella suurennuslasilla. Ja niin ku äiti varmaan jo arvasitkin, mä tietenkin ihastuin niihin kaikkein pienimpiin kukkiin. Alla kuva suurennuslasin läpi yhdestä kauniista kukasta.

Näyttelyn hinta ei kirpassut, sillä sisään pääsi 50 bahtilla (n. 1,20 €). Kukkanäyttelyn yhteydessä oli myös perhospuutarha, jonka työntekijä sanoi olevan sinä päivänä kiinni. Vietimme melko pitkän ajan näyttelyssä ja tullessamme sieltä pois, myyjä päästikin meidät jostain syystä ilmaiseksi perhospuutarhaan (hinta 150 B).

Oak leaf -perhonen Antin selässä

Illalla päätimme mennä Long Beachille syömään, sillä oli hauska nähdä myös tuo ranta iltasella. Ensimmäistä kertaa tuli ajettua pilkko pimeässä, sillä täällähän ei todellakaan ole mitään katulamppuja. Saimme Thai Cat-nimisessä ravintolassa mukavan oman loossin, mutta omasta loossista huolimatta, ei ruokailla saanut todellakaan rauhassa. Palvelu ravintolassa oli ehkä himan liian innokasta, sillä parin minuutin välein joku tarjoilijoista kävi kyselemässä jotakin. Havaitsin ravintolan ainoaksi rauhalliseksi paikaksi tämän kuvassa olevan erittäin sievän vessan (en yleensä tuppaa valokuvaaman vessoja).

Tiistaina menimme saaren eteläpäässä olevaan luonnopuistoon (pääsymaksu 100 B = 2,5 €). Tällä kertaa osasin ajaa juuttumatta mutaan ja selvisimme perille asti. Laitoin kuvankin yhdestä mutakohdasta ni saatte jonkun käsityksen tosta tiestä.

Puistoon päästyämme havaitsimme houkuttelevan luontopolun ja päätimme käydä katsastamassa reitin. Reitin pituudeksi oli merkitty 1,7 km ja kestoksi 2 h. Meille kyllä selvisi myöhemmin, miten noin lyhyen reitin kävelemiseen voi mennä noin kauan. Meidän lisäksemme kukaan muu urpo ei ollut metikköön lähtenyt. Mä meinasin jo kääntyä takasin heti ensimmäisen kaatuneen puun kohdalla, mutta Antti ei antanu periks. Kukaan puiston työntekijöistä ei ollut tainnut hetkeen eksyä reittiä tarkastamaan. Kaatunut puu ei todellakaan ollut reitin hankalin kohta, vaan edessä oli vielä pahempia kohtia.

            Viidakon Ykä                                    Ensimmäinen este reitillä

 Pelkäsin koko ajan, et meidän olisi vielä kuljettava sama matka takaisin päin, mut onneks näin ei ollu. Jos lähtisin tekemään ton reissun joskus uusiksi, ni laittasin jalkaani ehdottomasti jotkut muut jalkineet ku flipflopit :) Metiköstä pois päästyämme oli kyllä voittajafiilis, ku reissu tuli epäröinnistä huolimatta tehtyä loppuun asti. Palattuamma reitin alkupäähän, törmäsimme intialaiseen poikaan, joka oli suunnitellut lähtevänsä kiertämään reitin. Kerroin pojalle reitin haasteista ja hän alkoi miettiä lähtisikö kuitenkaan. Patistin poikaa menemään, ku sanoin, et oli hieno tunne ku reitin oli suorittanut. Hassu juttu oli, että tapasimme pojan tässä meidän rannan lähellä illalla ja pysähdyimme kyselemään pojan reissusta. Poika oli tyytyväinen, et oli lähtenyt metikköön, mutta sanoi reitin olleen tosi hankala, ku hänen onnekseen päivällä vielä satoi kovasti ja koko reitti oli tosi liukas.

Luonnonpuisto sijaitsee siis aivan saaren eteläkärjessä ja kärkeen on pystytetty majakka, jonka luokse kannattaa kavuta ihailemaan maisemia.

Poistulomatkalla pysähdyimme katsastamaan muutamat rannat. Tykkäsin Bamboo-nimisestä pienemmästä rannasta (oisko oikee nimi ollu Mai Pai Bay). Rannalla on myös 1 ravintola, johon voi pysähtyä syöpöttelemään. Rannalla voi myös nähdä elefantteja, jos nuo raukat eivät ole juuri sillä hetkellä duunissa, eli kuljettamassa turisteja trekkingillä.

Vähän matkaa pohjoseen päin oli suosittu ranta nimeltä Kantiang Bay (rannan lähellä useampi resort). Kantiang Bayn vieressä oli pikkuruinen Khlong Hin Village, jossa kävimme lounaalla.

Tänään kävimme sitten katsastamassa saaren pohjospuolen rantoja. Sataman (Saladan) lähellä oleva ranta ei ollut hyvä, joten siellä ei ollut uimareitakaan. Khlong Dao Beach oli ihan mukava ranta ja siellä oli useampia ruokapaikkoja, kuten myös tuolla Long Beachillakin. Olemme kuitenkin kumpikin edelleen sitä mieltä, että tämä meidän ranta on kaikkein mukavin (Khlong Nin Beach).

Tässä taitaakin sitten olla kaikki Koh Lantasta, sillä huomenna matka jatkuu kohti Krabia. Varasimme tänään matkan Krabi Towniin ja towniin siksi, että matka sinne oli edullisin (250 B/hlö = 6 €). Krabi Townista jatkamme sitten joko Railaylle tai Ao Nangiin.

Kaunis ja rauhallinen Koh Lanta

Perjantaina elämä voitti taas ja siitä se meno sitten taas alko. Otettiin vielä tuo päivä rauhallisesti ja päivän suurin ponnistus oli näköalapaikalle johtavien rappusten kapuaminen. Ei kyllä aluksi meinattu päästä rappusten yläpäähän saakka, sillä paikallinen apinajengi oli päättänyt vallata paikan. Meitä oli muutama ihminen yrittämässä näköalapaikalle, mutta useita kertoja jouduimme juoksemaan rappusia alaspäin apinoiden aloittaessa hyökkäyksensä. Paikalle saapui paikallinen nainen, joka nauroi meille ja käski seuraamaan hänen perässään. Nainen otti kourallisen kiviä ja sai lopulta kiviä heittelemällä hätistettyä apinat tiehensä. Reitti oli jälleen selvä!


Näköalapaikka Phi Phillä


Jotain outoa tossa Phi Phi -saaressa oli, sillä yks sun toinen valitteli olleensa kipeä! Ottakaa siis omat eväät mukaan, jos tonne olette menossa :) Yhtenäkin päivänä näin ekaks naisen oksentamassa kadunkulmassa, vähän matkan päässä oli oikein surkeen näkönen hiiri ja takas tullessa näin kissan oksentamassa kadunkulmassa. Mikähän lie tuokin tapahtumaketju sitten ollu!

Parantumisen kunniaksi kävin ottamassa kauan haaveilemani ripsipidennykset ja Antti vaan pyöritteli päätään. Ei ollu pahan hintaset (mun mielestä) ku maksoin niistä 500 bahtia (= 12,5 €). Sanokaa nyt joku, että tein hyvät kaupat ni Anttikin uskoo. Perjantai-iltana käytiin sitten katsastamassa rannan meno ja päädyttiin iltaa viettämään paikallisten ympäröimänä. Yhteistä kieltä ei löytynyt, mutta illanvietto sujui mukavasti myös elekielellä.

Lauantaina jätimme sitten taaksemme erittäin tutuksi tulleet Phi Phi Dream-guest housen seinät ja matkasimme tunnin venematkan päässä olevalle Koh Lantalle. Matka Lantalle maksoi 250 B/hlö (reilu 6 €). Veneessä oli jo useita yöpaikan tyrkyttäjiä ja matkan aikana mekin löysimme mieleisemme paikan. Majoitumme rauhallisella Khlong Nin Beachilla Lanta Paradise -nimisessä bungalow-kylässä. Nyt on mekin päästy oikein kunnon paikkaan ku on ranta vieressä ja uima-altaat ja kaikki. Antti sai respan naisen mukaan taas neuvoteltua hinnan, jonka nainen sanoi olevan TOP SECRET (400 B/yö = 10 €). Majoitumme kylläkin paikan vaatimattomimmassa huoneessa, mutta tämäkin on oikein hyvä.

Vuokrasimme heti perille päästyämme skootterin ja päätimme vähän katsastaa saaren eteläpäätyä, jossa on myös kansallispuisto. Reissu jäi vähän kesken mun tunaroinnin takia. Tie siis muuttui jossain vaiheessa hiekkatieksi, joka oli mielenkiintoisessa kunnossa sateiden takia. Jotenkin sitten onnistuin ajamaan pahimpaan mutavellikohtaan ja skootteri + tossukat jäivät mutaan kiinni. Hieno, aiemmin kiiltävän puhdas skootteri ja meidän kummankin jalat puoleen sääreen asti, olivat yltä päältä mudassa. Upsista! Antti sitten tykkäs tästä hommasta vähän kyttyrää ja skootterin nokka kääntyi hyvin äkkiä takasin sinne mistä oltiin tultu. Onneksi löysin autopesulan, jossa ystävälliset miehet pesivät eurolla skootterin ja meidän jalat. Illalla tapahtuma oli unohdettu ja vietimme sen sulassa sovussa rantakuppilassa tähtiä katsellen.

Tänään vietimme aamupäivän kirjojen parissa rantatuoleilla makoillen. Päivällä otimme jälleen skootterin alle ja läksimme katsomaan saaren toista puolta. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Lantan vanhakaupunki, jossa söimme lounaan upeissa maisemissa.

Seuraavaksi ajoimme merimustalaisten kylään ja sieltä vielä saaren päätyyn, jossa sijaitsi Sang Kha Ou Resort. Resortti oli tosi vinkeä, mutta niin syrjässä, ettei siellä ollut ainuttakaan asukkia. Resortissa oli korkealla olevia Tarzan-majoja ja laivan mallisia majoja ym.

Tarzan-maja                                    Laivamaja

Resortissa törmäsimme kolmeen ihanaan koiranpentuun, joista yksi tuli heti innoissaan Antin rapsutettavaksi (musta koiranpentu). Antti rapsutti välillä toista pentua ja tästä musta koiranpentu loukkaantu ihan silmittömästi. Koira veti itsensä levyiksi, eikä ollut enää huomaavinaankaan Anttia. Anttia nosti pennun syliinkin ja silitteli pentua, mutta hauveli ei enää antanu anteeks ku sitä oli niin loukattu. Aivan mainio tapaus.

Antti rapsutti myös vaaleaa pentua, mistä musta pentu loukkaantu verisesti

Saari on kyllä aivan mielettömän kaunis ja tosi vehreä. Saarella on vielä jäljellä aivan koskematonta sademetsää. Näitä paikkoja katsellessa kyllä mieli lepää. Kahden rymypaikan jälkeen on mukava olla vaihteeks tällasessa rauhallisessa paikassa. Liikennekin on niin rauhallista, että täällä uskaltaa kuka vaan vuokrata skootterin.

Auringonlasku Koh Lantalla 14.11.2010

Terveiset sängyn pohjalta

En oo suinkaan hyytynyt blogin pitämisessä, vaan ilkeä pöpö vaan on hiukan hidastanu mun menoa. Ollaan siis vieläkin täällä Phi Phillä ja lähdetään täältä aikasintaan lauantaina. Phi Phille saavuimme siis maanantaina ja tänne päästyämme eka ajatus oli, että voi hyvää päivää! Saari oli tupaten täynnä porukkaa ja joka kulmalla oli joku rättimarketti tai kuppila. Heti tuli sellanen olo, että täältä pitää päästä äkkiä pois. Saaresta tuli vähän mieleen Laosin Vang Vieng, sillä tämäkin on täynnä juhlivaa nuorisoa.

Antti sai tingittyä meille 2 yötä Tiew Tuss -nimisestä paikasta 900 bahtilla. Nainen, jolta huoneen tohon hintaan neuvottelimme, sanoi, että emme saa sanoa kenellekkään hinnasta. Nainen kirjoitti kuittiin hinnaksi 1200 bahtia. Antti on kyllä hirmu hyvä tossa tinkimisessä. Nainen sanoi, että meidän pitäisi istua odottamaan pick upia. Mietin millanen kyyti mahtoi olla luvassa, sillä tiet täällä ovat tosi kapeita. Apostolin kyydillähän sitä sitten mentiinkin, mutta matkatavarat vietiin kärryillä = pick up.

Huone, jonka saimme, oli siis 50 bahtia kalliimpi yöltä kuin huoneemme Phuketissa, mutta tasoltaan tämä huone oli tosi paljon kehnompi (ei edes lämmintä vettä tullu suihkusta). Maanantai kului lähinnä paikkoja katsellessa. Törmäsimme rannalla Nathaniin, johon olimme tutustuneet jo Koh Phanganilla. Nathan pyysi meitä illalla syömään porukan kanssa, johon hän oli täällä tutustunut. Vietimme oikein kivan illan mukavien ihmisten parissa.

Tiistaina kävelimme Long Beachille, jonne ei ole pitkä matka, mutta maasto on vähän haastavaa. Long Beachille pääsee myös pitkähäntäveneellä, joka makso muistaakseni 100 bahtia. Kun pääsimme Long Beachille, alkoi taas sataa ja loppupäivä kuluikin sadetta pidellessä. Illalla menimme neuvottelemaan "respaan" lisäyöstä ja nyt ei sitten enää kumma kyllä suostuttukaan antamaan huonetta 450 bahtilla. Sanoivat, että meidän pitää ottaa useampi yö niin sitten voidaan laskea hintaa. Sanoin, et johan me tässä ollaan jo 2 yötä vietetty, mutta ei auttanu selittelyt ja hinta oli 500 bahtia.

Keskiviikkona läksimme snorklausretkelle, joka oli ihan onnistunut. Reissu oli halvin, jonka löysimme eli vain 300 bahtia/hlö. Meitä onnisti myös siinä suhteessa, että meidän lisäksemme pitkähäntäveneessä oli vain 4 nuorta (näimme veneitä, jotka olivat aivan täynnä). Retkeen kuului myös käynnit Monkey Beachillä ja Maya Beachillä (The Beach). Kumpikin noista oli jo meille ennestään tuttuja. Kuskimme jätti meidät erääseen lahteen, josta meidän piti uida rappusille ja kävellä Maya Beachille. Nyt selvisi miksi retkemme oli näin edullinen, sillä tällä tavoin retkenjärjestäjä välttyi luonnonpuistomaksulta = 200 bahtia/hlö. Kuski antoi meille vain vedenkestävän säkin, johon laitoimme rahat & kamerat ja ei kun uimaan. Nää on kyl välillä niin kelmiä porukkaa. Maya Beachilla erkanimme nelikosta ja hetken päästä tajusimme, ettemme pääsisi üimaan takaisin veneelle ilman kuivakassia (meillä oli siis kamera ja rahapussi). Siinä sitten kului hetken aikaa ennen ku tajusin nelikon istuvan vastapäisellä pienellä rannalla ja ei siinä auttanu muu ku lähteä rapiköimään porukan luo. Nelikko pyyteli kovasti anteeksi kun heillekään ei ollu tullu mieleen ettemme pääsisi ilman kassia veneelle. No loppu hyvin, kaikki hyvin.

Retken jälkeen menimme syömään lounasta ja sillon mua alko toden teolla paleltaa. Ei menny ku hetki ja mulla nousi kuume reiluun 38 asteeseen. Jos ei sada, niin sitten iskee pöpö! Oloa helpotti hieman se, että Antti haki mulle mun lempi pizzaa eli hawaii-pizzan. Antti kävi vielä illalla ostamassa lähikaupasta veskipaperia ja myyjä ihmetteli kovin kun ei guest house edes vessapaperia asukeilleen tarjoa. Myyjä sanoi, että hänen guest housessaan oli veskipaperia ja suihkusta tuli myös lämmintä vettä. Mies käski Antin tulla kyselemään seuraavana aamuna, josko olisi huoneita vapaana.

Vaihdoimme siis aamulla tähän paljon mukavampaan huoneeseen. Näitä puhtaita seiniä tuijottelee paljon mielummin kun kerran seiniä pitää tuijotella. Tämä huone siis maksoi myös 500 bahtia ja on kyllä aivan eri tasoinen tohon edelliseen verrattuna. Mielummin kuuntelen ton viereisen työmaan ääniä ku aamusta iltaan kestävää känniapinoiden ulvomista. En kyllä tän paikan nimeä tajunnu katsoa kun olin aamulla niin koomassa. Kun oltiin asetuttu taloksi, lähti Antti käymään apteekissa. Sain tuliaisiksi kahta eri troppia: toinen masun kouristeluun ja toinen bakujen tappamiseen. Eiköhän näillä pitäis olon kohentua.

Vanha kunnon Phuket

Phukethan on kaikille vielä niin kovin tuntematon, joten tämä juttu kannattaa lukea tarkkaan :) Seisahduttiin siis tähän paratiisiin muutamaksi yöksi ja otettiin kyllä ajasta kaikki irti. Ainoastaan tänään kertyi skootterin mittariin yli 80 kilometriä. Mun on kyllä nyt tässä vaiheessa myönnettävä, että Phuket kyllä yllätti positiivisesti. Vaatii vaan, et vuokraa alleen jonkun menopelin ja täältäkin löytyy mukavia paikkoja!

Eilen vietettiin turistipäivää ja käytiin katsomassa pari Phuketin perusnähtävyyttä. Viimeks ku oltiin täällä sillo 7 vuotta sitten, jäi nähtävyydet aika lailla kiertelemättä. Oltiin niin kovin vilkkaita sillon, joten illat meni juhliessa ja päivät lepäillessä rannalla. Eli ajoimme aluksi Chalongiin katsomaan hienoa Wat Chalongia.

Seuraavaksi menimme ihailemaan hirvittävän kokoista Big Buddhaa. Big Buddha oli vielä melko keskeneräinen ja alueelle onkin tarkoitus pystyttää jos jonkinlaista patsasta. Hämmentävän suurikokoinen tuo buddha kuitenki oli eli kauhia työ ton kyhäämisessä on ollu. Iloinen asia reissussa oli se, että kumpikin kohteista oli katseltavissa ihan ilmaiseksi.

Illalla löimme taas lokkivaiheen päälle ja ei kulunut aikaakaan kun Antilla oli kädessään ilmaisen sisäänpääsyn oikeuttavat kupongit Seppo Koskisen Seduction-yökerhon 4-vuotis synttäribileisiin. Lisäksi kouraan ilmeisty 4 drinkkilippua. Mentyämme ravintolan yläkertaan, ohjattiin Antti VIP-puolelle ja minä seurasin hämmentyneenä perässä. Otettuamme paikasta irti ilmaiset juomat, painelimme moisesta ylihintaisesta juottolasta takaisin rahvaan pariin.

Tänään otimme asiaksemme vierailla meille vielä tuntemattomilla rannoilla. Matkalla alkoi nälkä kurnia ja pysähdyimme erää tien varressa olevaan ruokapaikkaan. Heti ku pääsi tästä ruuhkasimmasta alueesta eroon, sai ruokaa jo erittäinhyvään hintaan eli 2 x ruokaisa keitto + 1 veis + 1 jääkahvi =85 bahtia. Kaiken lisäksi keitot olivat tähän mennessä parhaimman makuset.

Ajoimme aluksi Surin Beachille, jossa oli valtavat aallot ja ranta meidän makuun hieman liian ruuhkaisa. Lapsiperheet näyttävät suosivan tätä rantaa. Surinin jälkeen meidän oli tarkoitus käydä Ton Sai -vesiputouksilla, mutta vesiputouksille olisi maksanut 200 bahtia/hlö + parkkimaksu 10 bahtia. Tuo 410 bahtia olisi ollut aika iso summa meidän päiväbudjetista, joten ikävä kyllä jäi nyt putoukset näkemättä. On tässä kuitenkin tullu viime aikoina nähtyä niin paljon vettä, että ei jääny ihan kauheasti harmittamaan. Matkalla nähtiin kuitenkin isot kumipuuviljelmät, joten jotain tarttu tästäkin reissusta.

Ajaessamme pois vesiputouksilta, jouduin hetken aikaa ajamaan tosi isoa tietä pitkin ja sillon suomityttöä pikkasen hirvitti liikenne. Täällä on ollu kyllä kiva ajella, sillä tiet on tosi tosi hyvässä kunnossa ja kaikki on ollu asfalttipäällysteisiä. Aluksi aiheutti hieman päänvaivaa nämä Patongin yksisuuntaset kadut mutta nyt nekin on jo oppinu melko hyvin. Päivän ranta numero 2 oli Bang Tao Beach ja tästä rannasta minä tykkäsin kovasti. Rannalla ei ollu liikaa porukkaa, aallot olivat kesymmät ja muutenki nätti oli tuo paikka. Ei vaan tainnu olla meidän kukkarolle sopivia asumuksia, sillä hotelleja näytti tuolla kaikki olevan. Tämän päivän viimeinen ranta oli Kamala Beach. Ranta ei ollu kamala, mutta ei nyt niin erikoinenkaan.

Surin Beach                                        Bang Tao Beach

Tähän päättyi Phuketin reissu ja huomenna matka jatkuu kohti Phi Phi -saarta. Matkaan lähdemme huomen aamulla klo 7 ja perillä meidän pitäis olla klo 10 aikaan eli lyhyt matka tällä kertaa. Hintakaan ei näin ollen ollu paha eli 300 bahtia/hlö tämä matka maksoi. Ollan käyty sillon 7 vuotta sitten päiväretkellä tuolla Phi Phillä. Muistikuvia ei paikasta kuitenkaan hirveästi ole ja se on muuttunutkin kuuleman mukaan täysin (sehän tuhoutukin pahasti sillon tsunamin takia). Leppoisaa sunnuntai iltaa kaikille! Se on moro!



Siinä paha missä mainitaan



Ei enää sadetta :)

Ihanaa, me päästiin pakoon sateita! Kylläpä oli suuri helpotus! Lähettiin tosiaan siitä sitten syömään ku viimeks kirjotin ja päädyttiin sillä reissulla taas kyselemään laivojen perään! Läheisen matkamyymälän nainen kertoi, että seuraavana päivänä pääsisi mantereelle isommalla autolautalla. Pohjoseen päin ei pääsisi, sillä tulvat olivat vallanneet nyt myös Chumphonin. Otimme siis siltä seisomalta matkan Surat Thaniin tai itseasiassa vielä siitä eteenpäin Phukettiin :D Matka maksoi 700 bahtia/hlö. Toivoin kovasti, että näkisimme pojat, joiden kanssa olimme saarelle saapuneet, jotta voisimme kertoa heille lähdöstämme. Törmäsimme onneksi poikiin hyvinkin pian (saarella ei siis tosiaan ollu enää kovin montaa turistia) ja hekin lähtivät välittömästi ostamaan matkat pois saarelta ennen ku matkamyymälä sulkisi ovensa. Olimme siis myös kuulleet, että seuraava myrsky saavuttaisi saaren seuraava päivänä. Olimme koko porukka niin onnellisia pois pääsystä, että lähdimme yhdessä istumaan iltaa ja meillä oli niin lystiä! Pojat ihmettelivät miksi muut eivät olleet tajunneet tulla monsuunijuhliin ku kerran niin paljon jengiä kerääntyy aina full moon -juhliin!

Monsuunijuhlien osallistujat

Seuraavana päivänä lähdimme matkaan klo 6 ja saavuimme Phuket towniin klo 18, eli melko raskas päivä oli tuo eilinen. Surat Thanissa nähtiinkin sitten ekat kunnon tulva-alueet. Lohduttomia näkymiä! Matkan aikana törmäsimme pariinkin mahtavaan suomalaispariskuntaan + yhteen tyttäreen, joten matka ei tuntunut läheskään niin rankalle ku välillä oli hyvää juttuseuraa!

Matkatoimiston bussi jätti meidät tyypillisesti mahdollisimman kauas Phuket townin laitamille, oman toimistonsa kulmille. Seuraamme liittyi 2 nuorta suomalaispoikaa ja löntystelimme täysvarustuksessa ainakin pari kilsaa ennen ku ystävällinen mies neuvoi meidät paikallisbussin pysäkille. Olimme katsoneet yhden hostellin valmiiksi ja tietenkin meidän tuurilla hostelli oli täynnä. Saimme kuitenkin lopulta katon päämme päälle D-BUK Guest Housesta 350 bahtilla.  En oo missään koskaan törmänny niin kovaan tyynyyn ku tuolla oli ja hylkäsin sen välittömästi. Kävin myös hakemassa meille puhtaan aluslakanan! Ei taidettu nukkua kovinkaan montaa tuntia, sillä meidän huone oli koko paikan vilkkaimman tien vieressä. Positiivista oli, että hostellissa tarjoiltiin ilmainen aamupala = kahvi/tee, 2 paahtoleipää ja banaani (tällä varmaan saatiin hostellin asukkaista vähemmän aamuäkäisiä huonosti nukutun yön jälkeen).

Kävelimme aamulenkin Phuket townissa ja mun mukaan tarttu tältä reissulta "kultainen" sormus (100 bahtia) ja ihana korukello (199 bahtia). Eli aivan loistava lenkki ainakin mun mielestä!

Tällanen paita olis välillä tarpeen

Pakkasimme kamat ja otimme 25 bahtia/nassukka maksavan paikallisbussin Patong Beachille! Nyt varmaan joku sanoo APUA! Onhan tää tosiaan aikamoinen paikka. Teimme Phukettiin ensimmäisen yhteisen reissumme 2004 ja jo tossa ajassa paikka on ehtinyt muuttua aika paljon. Saimme täältä kuitenkin tähän mennessä parhaan huoneemme hintaan 400 bahtia/yö (Wanna Guest House). Hauskinta tänne tulossa oli se, että törmäsimme heti ekassa kadunkulmassa yhteen puoltuttuun, joka oli myymässä loma-asuntoja. Yks tämän tutun myyjäkaveri yritti vuokrata meille omaa ihan uutta kämppäänsä (ei ollu vielä ehtiny muuttaa) 500 bahtilla/yö. Myyjä ei kuitenkaan ollu enää innostunut ajatuksesta ku kuuli, että olimme vaan ohikulkumatkalla eli viipyisimme vaan pari yötä.

Kun majapaikka oli löytynyt, vuokrasimme skootterin. Kun olimme täällä sillon 2004 niin majotuimme tuolla Kata Beachilla. Lähdimme siis katsomaan vieläkö paikka näytti samalta ja eihän se sit tietenkään näyttäny. Meidän hotelli oli kuitenkin vielä toiminnassa ja vielä totteli samaa nimeäkin. Paikka oli kasvanut hirveästi ja rannalla oli tosi paljon porukkaa. Ajoimme vielä katsomaan Katanoi-rannan, joka oli vielä melko rauhallinen (onhan se myös pienempikin kun tuo Kata). Pysähdyimme paluumatkalla Karon Beachille, jossa pelattiin naisten beach volley -turnausta ja näyttipä ottelukaaviossa komeilevan myös Nyströmin siskosten nimet.

Antti nauttii naisten pelistä

Tapahtumassa järjestettiin pieniä kilpailuja, joista voitimme Antin kanssa jätskit ja kookosmehua (kunnon lokit taas paikalla).

Lokit löytää aina ilmaset herkut

No kai se on tästä alettava perjanta-illan viettoon ja käytävä pyörähtämässä myös ihmisten ilmoilla ku näin hurjaan paikkaan on päädytty ;D Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vettä sataa ku esterin pepusta

Varmaan ootteki jo tietoisia, että tulvat on saavuttanu nyt jo tän etelänkin. Tilanne on pahin tuolla mantereella Hat Yaissa, jossa sadattuhannet ihmiset ovat saarroksissa. Koh Samuin kenttä oli ainkin eilisen päivän suljettu ja lauttaliikenne näille saarille pysähdyksissä. Vettä sataa rankasti jo toista päivää täällä Koh Phanganillakin ja aika käy tosi pitkäksi täällä neljän seinän sisällä kökkiessä.

Kevyttä sadetta lounasaikaan ti 2.10.2010

Pojat yrittivät tänään tosissaan ruopia kuokilla väyliä, jotta vesi pääsisi virtaamaan pois kaduilta. Onneksi meri on tossa vieressä ja näin ollen on joku paikka, jonne vedet voi johtaa. Ihmiset on täällä tosi hämmentyneitä, sillä mitään tietoa rankkasateiden kestosta tai laivaliikenteen jatkumisesta ei ole. Hat Yaissakin tulvat olivat yllättäneet täysin, joten ihmisiä ei oltu tajuttu evakuoida.

Yritämme jatkaa matkaa täältä Surat Thaniin heti kun lauttaliikenne käynnistyy. Luin tänään Bangkok Postista, että tiet on avattu tänään tuolla Surat Tanissa. Meiltä jää nyt tämä saari kokonaan näkemättä mut ei todellakaan jakseta jäädä odottelemaan sateiden loppumista. Täällä tosiaan sataa sit kunnolla ku sataa :) Onneks trooppinen myrsky on jo siirtynyt tonne Andamaanien merelle päin. Kuulin sellasta huhua, et rankkasateita ois luvassa myös Phukettiin päin, mut tiedäppä tosta nyt sitten.

Tänään ei onneksi ole ollut sähkökatkoksia, sillä eilen oli pariinki otteeseen. Toissayönä myrsky oli niin kova, että sähköt saatiin korjattua eilen vasta puolen päivän aikoihin. Onneksi illalla tullut sähkökatkos jäi tosi lyhyeksi. Antti koki viime yönä elämänsä herätyksen kun iso torakka oli sen jalalla. Mä ihmettelin et mikä kohtaus sille on tullu klo 3 yöllä. Siinä vaiheessa kun mä heräsin, oli torakka jo kipittäny kylppäriin ja mä en sitä suostunu mennä kattomaan. Onneks Antti sai urvelon listittyä ja sänkyjen alusten tarkistuksen jälkeen voitiin jatkaa unia.

Saatiin eilisten sähkökatkojen takia pyykit vasta tänään ja törmättiin pyykinhakumatkalla poikaan, joka raivoissaan tokaisi meille vihaavansa yli kaiken tätä saarta. Ei olla siis ainoat turhautuneet ihmiset tällä saarella :D Otin äsken kuvan tosta meidän pihalta, mut on jo niin pimeä, ettei kuvasta oikein taida saada selvää.

Täytyypä tässä heittää sadeviitta päälle ja lähteä kahlaamaan johonkin ruokalaan! Kummallekin äiskälle vielä terveiset, että olkaa huoleti, meillä on kaikki oikein hyvin tylsyyttä lukuun ottamatta!

Sateinen Koh Phangan

Viikko sitten vierähti Koh Taolla. Meillä oli 2 päivää skootteri vuokralla (vuokra 150 bahtia/vrk). Tankattiin täys tankki 90 bahtilla ja tolla tankilla pysty pörräämään ympäri ämpäri saarta. Tiet olivat kaikkein kehnoimmat, millä minä olen ajanut (kokemusta tosin on vain Koh Changilta ja Paista). Älkää siis koskaan vuokratko yhtä skootteria kahelle ihmiselle, mikäli toinen teistä ei välttämättä halua juosta jyrkkiä mäkiä ylös-alas. Ainakaan meidän skootterissa ei todellakaan riittäny vääntöä, jotta kaks päällä ois päästy jyrkimmät mäet ylös.

Kerrankin hyväkuntoinen tien pätkä

Ajelimme aluksi saaren eteläpäätyyn Chalok Baan Kao Bayhin. Chalok oli meillä yhtenä vaihtoehtona asumispaikaksi, mutta päädyimme Sai Reelle lukuisten sukelluskoulujen takia. Chalokissa oli rakennetu kahvila veden päälle ja kävimme juomassa siellä limpparit. Juttelimme Chalokissa enemmän tai vähemmän vakinaisesti asuvan epsanjalaisen miehen kanssa ja hän kertoi ettei Thaimaassa ole ollut näin kovia säitä viimiseen 15:een vuoteen. Hän sanoi, että tälle päivälle oli luvattu erityisen kovaa myrskysäätä (la) ja meidän ei kannattaisi ajaa enää tänä päivänä kovin kauas pohjoseen.

Ajoimme Chalokista Aow Leuk Bayhin, joka vaikutti olevan nuorison suosima paikka. Aow Leukista jatkoimme Tanote Bayhin, joka oli minusta oikein mukavan oloinen paikka. Vaikutti kuitenkin, että kyseinen paikka on liian kallis meidän kukkarollemme. Tanotessa oli vanhempaa porukkaa ja lapsiperheitä. Sää vaikutti sen verran hyvältä, että päätimme kuitenkin jatkaa kohti pohjoista.

Matkalla pohjoiseen löysimme mukavan paikan pysähtyä lounastamaan. Paikan pitäjä esitteli itsensä Mamaksi. Maman ravintolasta oli aivan upeat näkymät. Kelpasi kyllä lounastaa! Ainut miinus oli se, että tuuli niin rajusti etteivät täydet vesipullotkaan meinanneet pysyä pystyssä. Mama kokkasi valtavan hyvää ruokaa ja tilaamani kanasalaatti oli tosi hyvän kokoinen. Mama rakasti nuorten kanssa juhlimista, joista oli todisteena seinällinen valokuvia. Nuoret olivat myös saaneet kirjoitella seinille ja kattoon terveisensä Mamalle. Mama oli todellinen bilehile, sillä hänellä oli lukuisat päärät upeita bilevaatteita, stetsoneja, peruukkeja ja hattuja. Mama oli todellinen persoona. Ajoimme Maman luota siis pohjoiseen Mango Bayhin asti. Ajomatkasta ei ole muuta kerrottavaa kun että tiet olivat TOSI kehnot.

                           Maman rafla                               Minä & haukku ihailemassa maisemaa

 Seuraavana päivänä vaihdoimme asumusta Ban`s Resortista S.B.C Resortiin. S.P.C. Resortin bungalow oli tähänastisita yöpaikoista kaikkein halvin eli 300 bahtia. Mökki oli ihan jees mutta hiukkasen häiritsi lattiassa olevat raot, joista ilkeät verenimijät pääsivät sissän. Kysäsin muuten huvikseen paljonko maksoi huone, jossa vietimme 4 yötä Ban`s Resortissa ja huoneen arvo oli 1000 bahtia. Kun asumiskuviot olivat selvät, otimme skootterin alle ja ajelimme aamupalalle Sai Daeng Beachille, joka on Coral View Resortin yksityisranta. Aamupalapaikassa oli aivan syötävän suloinen hauveli, joka vei täysin Antin sydämen.

Ajelimme seuraavaksi saaren luoteisosaan, jossa oli hieno Dusit  Bancha Resort. Tuolla resortissa huoneet maksoivat 3000-10 000 bahtia, joten ei sopinut meidän budjettiin :D Resortissa oli hieno näköalapaikka, jossa kävimme katselemassa maisemia. Lopuksi kävimme vielä etelässä Thiang Og Bayssä (Shark Bay), jossa oli hyvin rauhallista. Rannalla uiskenteli yksi venäläinen perhe ja ruotsalainen perhe. Törmäsimme myös muutamaan pariskuntaan. 

Kävellessämme illalla pois ruokapaikasta, tuli vastaamme poika, joka jakoi flaijereita illan halloween bileisiin. Poika aneli meitä tulemaan juhliin, koska saarella ei meidän lisäksi ollut juuri ketään juhlioita. Saari oli siis tyhjentynyt täysin kahden päivän aikana huonon ilman ja myrskyvaroitusten takia. Suurin osa porukasta oli ilmeisesti siirtynyt mantereelle. Kuulimme, että kaikki laivat oli peruttu maanantailta ja ehkä myös tiistailta myrskyn takia. Saari tulisi siis olemaan täysin suljettu. Kysyimme kuitenkin matkalla eräästä matkamyymälästä maanantain tilanneetta. Myyjä sanoi, että yksi katamaraanivuoro ajettaisiin maanantaiaamuna klo 9.30 ja päätimme varata liput. Kävimme illalla kääntymässä halloween juhlissa, joissa selvisi, että flaijereita jakanut poika oli suomalainen. Poika oli baarissa töissä tyttöystävänsä kanssa. Pariskunta oli niin kova juttelemaan, että heidän seurassaan vierähti melkoinen tovi.

Tänä aamuna lähdimme siis kohti Koh Phangania klo 9. Lomprayahin katamaraanista poistui porukkaa, joka varoitteli meitä oikein kovasta merimatkasta. Yksi naikkonen väänsi jopa itkua ja hänen poikaystävänsä yritti tyttöä kovasti lohdutella. Tässä vaihessa ajattelin, että hohhoijaa, miten joku nyt yhestä aallokosta noin kauhuissaan voi olla. Totuus valkeni mulle hyvinkin pian, sillä ei itku ollu kaukana mullakaan. Lautta pääsi lähtemään tunnin myöhässä, sillä työntekijöiden piti varmistaa sääolot. Matka oli ihan hirveä! Oon pentuna ollu kaikki kesät meren ääressä, muttä tällasta kyytiä en oo koskaan saanu. Puristin rystyset valkosina tuolin kahvaa koko 75 minuutin matkan ajan ja olin Antille tosi vihanen ku tällasena päivänä piti matkustaa.

Pääsimme kuitenkin onnellisesti Koh Phanganin saarelle. Liityimme kolmen aussipojan seuraan ja otimme kimppataksin Haad Riniin. Päädyimme myös koko porukka samaan yöpaikkaan eli Black and White Guest Houseen. Yöpyminen siistissä huoneessa kustantaa 400 bahtia. Yksi pojista otti itselleen bungalowin, joka maksoi 500 bahtia. Tämäkin paikka on tosi autio. Kävelimme Full Moon rannalle eli Haad Rin Nokiin ja oli kyllä tosi vaikea kuvitella rannalle tuhansia jopa kymmeniä tuhansia nuoria juhlimassa. Eilen täällä oli ollut Half Moon -bileet ja juhlijat olivat jättäneet jälkeensä kolikoita, joita 3 nuorta poikaa etsiskeli rannalta. Pojilla oli kyllä melkoinen haukan katse kolikkojen suhteen, sillä itse en olisi niitä kyennyt huomaamaan. Meillä oli kahden viikon aikana kertynyt jo 4 kg pyykkiä, jotka veimme äsken pesetettäviksi. Pyykin pesu maksaa täällä 40 bahtia/kg, joten ei kovin paha. Saapi nähdä miten viihdymme tällä autiolla sateisella saarella.

Autio Full Moon -ranta