Chiang Mai - Pohjoisen Ruusu

Olipas melkonen keikkailta sitten sillon keskiviikkona ku meni torstai ihan huilatessa! Kyseltiin torstaina bussilippuja Chiang Maihin, mutta kaikki minibussit oli täynnä ja lipunmyyjillä ei ollut hajuakaan siitä, ajaako paikallisbussi perjantaiaamuna (ilmeisesti perustuslainpäivän takia). Kaikesta huolimatta pakkasimme kamamme heti aamusta perjantaina ja lampsimme bussiasemalle. Meidän onneksi bussi tosiaan lähti Chiang Maihin klo 9. Antin vanhemmat olivat jo ennättäneet meitä ennen Chiang Maihin ja perjantai kuluikin täysin kuulumisten vaihtelussa.

Viimeksi kun olimme Chiang Maissa, meiltä jäi näkemättä ehkä koko paikan tärkein temppeli Doi Suthep. Temppeli sijaitsee korkealla vuorella, joten tähän reissuun pitää varata ihan oikea taksi (tuk tuk ei hommaan kykene). Satuimme tekemään vierailun juuri ruuhkaisimpaan aikaan kun oli juuri nämä pyhät (pe oli siis se perustuslainpäivä). Thaimaalaisia oli saapunut sankoin joukoin Chiang Main lähiseuduilta. Aluksi väkimäärä vähän kauhistutti, mutta loppujen lopuksi temppelialueella kävi ihan mukava vilske. Ilmeisesti juuri pyhien kunniaksi (tai ihan vaan ku oli lauantai) temppelialueella oli paikallisten koulujen musiikki- ja tanssiesityksiä. Antin äiskä Päivi sai mut kokeilemaan onnentikkujen "heittämistä" ja kyllä kannatti, ku saamani ennustus oli niin hyvä! Saamani tikku nro 17:n ennustus kertoi, että kaikki rakastavat mua ja haluavat tavata mut, voitan mahdollisen oikeudenkäynnin (tätä ois tarvittu jo Krabilla) ja kaiken huipuksi tulossa olis myös vauvapoika :O No johan on luvassa hässäkkää!

Tällä lauantairetkellä käytiin myös Bhubing-palatsilla. Bhubing-palatsin kerrotaan toimivan kuninkaallisen perheen talvipalatsina, kun he tänne eksyvät ja myös majatalona muista maista saapuville siniverisille. Alueen puutarha oli kyllä vierailun arvoinen (rakennuksiin ei tietty päässy sisälle). Käytiin vielä tällä reissula Meo heimon kylässä. Kylän alkupää oli sitä tavallista krääsäkojua, mutta 10 B maksulla pääsi kyllä vierailemaan ihan kauniissa puutarhassa. Paikallisten hitti näytti olevan Meo heimon perinnepukujen vuokraus (30 B) ja toistensa valokuvaus nämä puvut päällä :)

Sunnuntaina tehtiin sitten hieno retki Doi Inthanonin kansallispuistoon. Kansallispuistoon oli noin 2 h ajomatka ja tämä taittui mukavasti yksityisellä minibussilla. Ensimmäinen rasti oli thaimaan korkein huippu eli 2145 metrin korkuinen Doi Inthanon Mountain. Matkalla huipulle alko sitten sataa vettä ja koko huippu oli aivan sumun peitossa. Lisäksi huipulla oli ihan sairaan kylmä (vesisade ei helpottanu asiaa) ja oltiin lähetty hieman liian kevyellä vaatetuksella matkaan. Huipulla oli 2 pagodaa, joista toinen on rakennettu kuninkaan 60-vuotispäivän kunniaksi (harmaa pagoda, 1987) ja toinen kuningattaren 60-vuotispäivien kunniaksi (violetti bagoda, 1992). Sumu kuitenkin pilasi rakennusten katselun ja kuvien ottaminen oli ihan mahotonta. Alueen puutarha olis ollu upea (mitä nyt sumun läpi sai selvää), mut tolla ilmalla ei paljon kiinnostanu jäädä kiertelemään.

Oltiin kaikki aika maassa ku sattu just tällanen päivä retkelle, mut alas mennessä alko onneks ilma vähän paranemaan. Näimme reissun aikana pari tosi upeaa vesiputousta ja viehättävän pikkuruisen kylän, josta oli pakko ostaa ihana siemenistä tehty koru. Reissussa vierähtikin sitten ihan koko päivä. Ensimmäisellä vesiputouksella (100 metriä putoavalla vesiputouksella) kului tahtomattamme lähes 3 h, kun päätimme pitää tässä vaiheessa lounastauon ja ravintolassa ei ilmeisesti tykätty palvella jauhonaamoja. Ruokailuun paloi lähes 1,5 h ja lisäksi käämi useamman kerra. Hieman kyllä jännitti tässä vaiheessa, että olikohan kuski jaksanu meitä vartoa, mutta olihan se.

Kyläpahanen

Tänään koitti sitten jälleen kerran aika vierailla Immigration Officen luukulla. Tämän guest housen, jossa nyt majailemme (Taphae Garden 450 B/yö), omistaja kehotti meitä menemään virastoon heti aamusta. Virasto aukeaa siis klo 8.30 ja olimme perillä ihan vähän yli 8. Paikka oli jo ääriään myöten erilaisten kaavakkeiden ja passien kanssa viuhovia ihmisiä! Jopa vuoronumerot olivat kerinneet jo loppua kesken. Kiva kiva taas! Joku mies sanoi, ettei ollut vielä koskaan nähny virastossa niin paljon porukkaa, eli hyvä tuurihan meille jälleen kävi. Muutama kopsukin meiltä vielä puuttui (ei lukenu netissä et ois tarvinnu), mut sai onneksi viereisestä rakennuksesta 2 bahtilla/kopio. Eli nyt on sitten myönnetty jatkoa 17.1. saakka. Onneks oltiin ajoissa liikenteessä,sillä ku lähettiin, oli jono muodostunu jo parkkikselle asti!

Loppupäivä kulu sitten kaupungilla kävellessä. Paljon kyllä käveltiinki, ku kierrettiin koko keskustaa ympäröivä vallihauta. Matkan varrelta löyty temppeli, jossa nunnat sekä munkit just lounasti. En tiedä oliko meillä kuola poskella, ku temppelin työntekijät tarjos meille ylijääneitä jätskiannoksia. Kyllä kelpas!

Käytiin vanhankaupungin suosituimmassa temppelissä Wat Pra Singissä sekä muutamassa muussa vastaan tulleessa. Löysin myös etsimäni temppelin, jonka buddhasta mulla on tossa blogin ylälaidassa viime kerralla otettu kuva. Nyt on pakko lopettaa kirjottaminen ku tuli niin väsy, ettei ajatus enää kulje :)