AlternaTickers - Cool, free Web tickers

lauantai 8. tammikuuta 2011

Uusi Vuosi Bangkokissa

Pääsimme siis viettämään oikeata luksuselämää Bangkokissa, sillä asumismuoto vaihtui hetkellisesti majataloista hotelliin! Ja mehän otettiin tästä kaikki irti ja nautittiin ihan täysillä! Asusteltiin siis Narai-hotellissa 12. kerroksessa oikein mukavassa huoneessa, jonka ikkunasta voitiin ihailla pilvenpiirtäjiä. Aamusin syötiin ähkyt mahtavassa buffetissa, käytiin hikoilemassa hotellin kuntosalilla ja uiskenneltiin ulkouima-altaassa! Voitte vaan kuvitella miltä meistä tuntu Päivin ja Jarmon lähdön jälkeen muuttaa jälleen guest housen asukeiksi. Hyvästi buffetaamiainen ja tervetuloa jälleen 7-Elevenin kinkkujuustoleivät. Narai-hotellin sijainti oli muuten aivan mahtava, sillä kulkuyhteydet olivat tosi loistavat. Narain lähellä oli ilmajunapysäkki (Chong Nonsi, Silom-line) sekä jokilaivapysäkki (Oriental) ja tietysti bussit kulkevat aivan hotellin edestä! Narai sijaitsee siis tuolla Silomin kaupunginosassa.

Näkymä meidän huoneen ikkunasta Narai-hotellissa
Kuntosali ja uima-allas

Kävimme maanantai-iltana syömässä illallista Cafe De Laos -nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee lähellä Narai-hotellia, Silom 19:ssä.  Ravintola oli kyllä käymisen arvoinen, sillä ravintolalla oli tosi viehättävä sisäpiha/puutarha ja siellä ruokaillessa ei tuntunut ollenkaan, että olis ollu keskellä suurkaupunkia. Eli kannattaa käydä katsastamassa, jos tuolla päin liikkuu :)

Minä ja Päivi Cafe de Laosin edessä

Meillä meni Antin kanssa tiistaipäivä lähinna kierrellessä matkamyymälöitä, sillä tarkoituksenamme oli seuraavaksi matkustaa Malesiaan. Kävimme useissa matkamyymälöissä ja kaikki sanoivat meille samaa, eli junat olivat ihan täynnä tammikuun 5:nteen päivään asti. No eipä paljon naurattanu ku nyt elettiin vasta joulukuun 28:tta päivää! Kävimme sinnikkäästi vielä muutamassa paikassa ja sittenhän meille irtos viimiset paikat tammikuun ekan päivän junasta, jihuu! Antti olis kovasti toivonu edellisen junareissun takia kahta yläsänkyä, mut toi toive olis ollu jo liikaa (liput maksoivat yhteensä 2400 B = 60 €)! Malesian Butterworthiin kulkee siis juna vain kerran päivässä, joten siksi junat ovat niin täynnä.

Keskiviikkona mentiin sitten porukalla käymään Chinatownissa. Ihan ekaks vierailimme Sukhothai Traimit -temppelissä, jossa maailman suurimmaksi väitetty kultainen buddhapatsas. Sen sanotaan myös olevan kaikkein arvokkain uskonnollinen esine koko Thaimaassa ja buddhalaisille. Buddhapatsas painaa 5 tonnia ja sen korkeus on noin 4,5 metriä. Tarina kertoo, että kultainen budhapatsas oli aiemmin peitetty kipsillä mahdollisten varkaiden varalta. Buddhapatsas kulkeutui vuonna 1931 Yannawasta Bangkokiin ja kun 1955 Traimitin temppeliin tehtiin uudistuksia, jouduttiin buddhapatsasta siirtämään, jolloin kipsi hajosi osittain ja sen alta paljastui kultainen patsas.

Chinatown

Sukhothai Traimit ja kultainen buddha

Temppelivierailun jälkeen mentiin sitten katsomaan varsinaista Chinatownia. Kaduilla oli juuri niin kova hässäkkä ku viime kerrasta muistinkin. Antin ja Jarmon hermot eivät tätä härdelliä kestäneet alkuunkaan, joten hyppäsimme taksiin hyvin pian ja häivyimme muille maille. Jarmo ehdotti, että vierailisimme maailman isoimmassa tiikkitalossa (Vimanmek) ja sinne taksi meidät veikin hitaasti mutta varmasti (Bangkokissa kun noita ruuhkia riittää). Tiikkitalo oli aivan upea ja olikin tosi harmi kun sinne ei saanut viedä kameraa. Tuevatarkastukset olivat hieman yliampuvia, mutta minkäs teet. Hassua oli, että mun yli polven ulottuvat housut eivät kelvanneet, mutta Päivin paljon lyhyempi hamonen kävi! Antin shortsit olivat myöskin liian paljastavat, joten saimme Antin kanssa päällemme aivan erityiset vuokravaatteet! Tiikkitalo oli siis tehty kokonaan ilman nauloja, mikä tuntui ihan uskomattomalta! Talossa oli lukuisia upeita huoneita, joissa oli toinen toistaan hienompia huonekaluja. Talossa oli myös Thaimaan ensimmäinen suihku! Vimanmekin rakennutti siis Kuningas Rama Viides ja hän asusteli talossa viitisen vuotta vuosina 1901-1906. Otimme taksin tiikkitalolta MBK-ostoskeskukselle ja saimme kyllä melko vekkulin kuskin. Kuski tais olla hieman väsy, sillä hän laulaa luritti vähän väliä John Denverin Country Roads (take me home...) ja Jarmon yhtyessä luritteluun kuski vasta innostuikin heittämään huulta. No menihän mukavasti tämä matka!

         Minä ja Antti hienoissa vetimissä                            Tiikkitalo                                

Torstaina sain Antin mukaani lääketieteelliseen museoon (Siriraj Medical Museum) ja voin kyllä sanoa, että oli todellakin käymisen arvoinen paikka. Museo on Sirirajin sairaalan alueella (jokilaivapysäkki Tha Wang Lang). Sisäänpääsymaksu oli tosi edullinen eli 40 B/hlö (1 €). Mutta aivan niin kuin jostain olin etukäteen lukenut, ei museo todellakaan sopinut herkemmille immeisille tai lapsille. Näin museossa formaliiniin säilöttyjä sikiöitä, joilla oli sellaisia kehityshäiriöitä, joita en uskonut voivanu nähdä omin silmin ja joita olin opiskellut kurssikirjoista. Museossa oli myös näytillä eri elimiä, joissa oli syöpäkasvaimia tai ne olivat erilaisten sairausten takia viottuneita (tupakoitsijan keuhkot, maksakirroosin tuhoama maksa ym.). Näytteillä oli luoteja, tatuoituja ihon palasia, todistusaineistoa murhista, muutaman murhaajan ruumiit ja uhrien pääkalloja. Formaliiniin oli säilötty jopa hukkunut pikkulapsi. Museossa oli myös tietoutta erilaisita ruoan välityksellä saatavista patogeeneista ja siellä esiteltiin myös miten Tsunamin uhrit tunnistettiin ja hoidettiin. Tapasimme museossa suomalaisen nuorenparin, josta poika opiskeli lääkiksessä. Hän sanoi, että oli käynyt lääketieteellisessä museossa myös esimerkiksi Pietarissa, mutta tämä museo oli ehdottomasti HC:ein, jossa hän on käynyt. Kieltämättä mietin itsekkin, millaisia unia sitä tommoisen näyttelyn jälkeen näkisin.

Kävimme museon jälkeen MBK-ostarilla pelaamassa lempparipeliämme eli koripallopeliä. Emme ollet uskoa silmiämme kun törmäsimme ostoskekuksessa äitiin ja tyttäreen, jotka tapasimme Phuketissa. Oli meillä siinä ihmettelmistä, miten voimme törmätä uudelleen. MBK:ssakin on jotain 7 kerrosta ja porukkaa ku pipoo ja muutenki ihan mieletön tsägä! Nämä ihmiset olivat viettäneet 5 kuukautta perheen kera Phuketin Chalongissa ja nyt he sitten lähtivät uudeksi vuodeksi kotio Suomeen.

Perjantaina lähtivät sitten Päivi ja Jarmo kohti lumista Suomea. Konekin oli mukavasti sitten tunnin myöhässä ja kaiken lisäksi oli koneen ilmastointi takkuillut koko lennon ajan! Me nautiskelimme vielän uuden vuoden aattoaamuna uimisesta ja auringosta Narai-hotellilla. Iltapäivällä hyppäsimme sitten bussiin nro 15 ja ajelimme meille tuttuun Banglamphun kaupunginosaan. Päämääränä oli vanha tuttu Bella Bella Riverview Guest House. Tällä kertaa koimme pienen pettymyksen kun saavuimme hostellille. Olimme siis varanneet huoneen jo etukäteen ja saavuimme paikan päälle vasta klo 3 aikoihin, joten kuvittelimme kaiken olevan jo aivan valmiina. Eka meille työnnettiin ihan väärän huoneen avain ja astelimme sisään jonkun muun asutamaan koppiin! Menin takasin respaan ja sain tilalle oikean avaimen, mutta päästessämme oikeaan huoneeseen jouduimme toteamaan, että huonetta ei oltu siivottu edellisen asukkaan jäljiltä. No hetken käytävässä seisottuamme, pääsimme oikeeseen siivottuun huoneeseemme. Huone oli tosi jees, sillä siinä oli oma pikkainen parvekekin. Näkymät eivät olleet samaa tasoa ku Narai-hotellin ikkunasta, mutta eipä valaistu siltakaan ollut ollenkaan hassumpi.

Näkymä guest housen partsilta

Läksimme sitten illan tullen kohti Central World -kauppakeskusta Pathum Wanin kaupunginosaan, jonka aukiolla tapahtuu uuden vuoden lähtölaskenta ja ilotulitukset. Porukkaa oli ihan älyttömästi ja meillä ei ollut mitään toivoa päästä lähellekään varsinaista tapahtumapaikkaa! Kaikki sujui kuitenkin aivan moitteettomasti ottaen huomioon tällaisen valtavan ihmismassan. Siinä vaiheessa ku porukka lähti sitten purkautumaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa ku kulkea virran mukana. Mukava kokemus oli viettää tällainen toisenlainen uusi vuosi ilman pakkasen pauketta ja hirvittävää räiskintää! Emme heti tajunneetkaan, että tämä alue oli juuri se missä punapaidat mellakoivat ennen kun joku meille siitä mainitsi. Korjaustyöt olivat vielä vaiheessa poltetun ostoskeskuksen suhteen ja siksi aukion toista reunaa peittivät hirvittävän suuret mainoskyltit. Hirveen myöhään emme kaupungilla riekkuneet, sillä seuraavana päivänä alkoi sitten matka kohti Malesiaa.


Central Worldille oli kerääntynyt paljon porukkaa
Hyvää Uutta Vuotta 2011!

1 kommentti:

  1. Voi,murut,ihana juttu ja niin kauniit kuvat,varsinkin tuo uuden vuoden kuva teistä!!

    Naurettiin Jarzan kanssa tuota taksi matkaa,varsinkin lauluharjoituksia,jala,jala,jalavei.
    No,Jarzallehan tuo jalla tulikin!!
    Haleja,haleja murut!!!

    VastaaPoista