Viimeinen murhe pelistä pois!

JIPII! Saatiin sitten vuokralainen tähän meidän asuntoon. Parasta tässä on se, että vuokralainen on tuttu ja turvallinen. Nyt on taas yksi huoli vähemmän. Asutaan paritalossa ja meillä on sähkölämmitys, joten jos ens talvi on yhtä kylmä ku viime talvi oli, ni ois saanu säästää melkosen kasan rahaa jo pelkästään sähkölaskujen kuittaamiseen! Nyt saapuu tuo ihana vuokralainen, joka hoitaa kaikki laskut ja meillä jää enemmän rahaa Singhaan!

Tuli muuten viime viikolla käytyä tuolla suurlähetystössä viemässä viisumihakemukset. En oo hetkeen tavannu yhtä töykeitä virkailijoita ku tuolla oli! Hyvä ku vaivautuivat edes vastaamaan mun pariin hassuun kysymykseen. No onneks ei tartte tuolla useammin asioida. Hakemukset oli ihan helppo täyttää mut se mua otti tosissaan päähän et piti ottaa printti tiliotteesta.Mitäs helvataa mun rahatilanne kellekään kuuluu!

Tuntuu et noi viisumijutut menee aina vaan hankalammaks. Toi 2+1 kk on viel helppo saada mut pidempi aika on jo hankalampaa. Ei meitä kyl pidempi aika Thaimaassa kiinnostakaan et maksimissaan ollaan toi 3 kk. Jos kuitenki halajat pidemmäksi aikaa Thaikkuihin on herrasmies nimeltä Hans Lankari paikallaan. Kyseinen heppu on nettisivujen perusteella oikea monitoimimies! On kiinteistönvälitystä, lakiasioiden hoitoa, käännöspalvelua, ajoneuvoja, tietokonetukea ja viisumiasiastkin hoituvat helposti mikäli löytyy käteistä. Eli rahalla saa jälleen! Alla ote Lankarin sivuilta: 

 

Matkareitin suunnittelua

Eli reitistämme on tosiaan lyöty lukkoon ainoastaan se, että se alkaa Bangkokista ja myös päättyy sinne. Päätettiin heti alkuunsa ettei tehä mitään hirveen tarkkaa suunnitelmaa, sillä reissun idea on juuri se et mennää sinne minne huvittaa. Todennäkösesti kuitenki mennää käymään Malesiassa, Indonesiassa ja Vietnamissa. Myanmarissa ois kans tosi hienoa päästä käymään mut saapi nähä.

Thaimaassa haluttais käydä uudelleen Paissa, koska viime kesänä tehtiin sinne vain parin yön pysähdys ja nyt ois kiva viettää siellä vähän enemmän aikaa. Thaimaassa ois myös tarkoitus vihdoin viimein suorittaa suklauskurssi ja se toteutetaan mahdollisesti Koh Taolla. Ois mukava myös kävästä tuolla entisessä pääkaupungissa Ayutthayassa ku sinne on vielä niin lyhyt matkakin Bangkokista (~70 km).

Löysin muuten tässä yhtenä päivänä aivan upean reissun ku lueskelin juttuja Pallontallaajista. Reissun nimi on Pikavuoro Bangkokiin ja se löytyy Rantapallon sivuilta. Siis tää matka on ku mulle luotu! Lainaus Rantapallon sivuilta: "Bussilastillinen suomalaisia, 14 000 kilometriä. Aikaa seitsemän viikkoa ja kohteena Bangkok". Kerranki ois tarjolla matka ILMAN lentokonetta!

Jutustelua pomon kanssa

Tänään mä sitten vihdoin uskalsin valaista mun pomoa tästä tulevasta reissusta. Oon ollu tässä vuoden verran kaupassa töissä opiskelun ohella. Psyykkasin itseäni ihan hullun lailla taukohuoneessa ennen vuoron alkua et uskaltaisin avata suuni! Mikähän tollasen tavallisen asian kertomisessa voi olla niin kauhian jännittävää?

Sydän takoen mä sitten painelin pomon luo ja kerroin uutiseni. Eikä se pomo sit käynykään mun kimppuun vaan sano et suunnitelma kuulostaa aivan mahtavalta. Siitäkös mä sit meninkin aivan hämilleni! Pomo kuulosti niin ilahtuneelta et mä pelästyin sen olevan aivan onnesta soikeena ku pääsee musta eroon. Hetken mä vaan seisoin ja toljotin tätä pomomiestä huuli pyöreenä. Sain mä sit onneks puhekyvyn takaisin ja mun suusta tuli: "Mitä tää nyt sit oikein mun kohdalla tarkottaa?". Olin niin sekasin etten muista mitä se tohon vastas mut lopputulos kuitenkin oli et mul on sit heti töitä tiedossa ku tullaan huhtikuussa takasin. AIVAN MAHTAVAA! Tosi vapauttava fiilis ku tietää nyt ettei tartte palata aivan tyhjän päälle.

Rokotukset/lääkkeet

A-hepatiitti -rokotus on tullu otettua jo aiemmin, joten nyt tuli sitten täydennettyä viruspuolustusta tolla B:llä. Malarialääkitys täytyypi kai sit ostaa vasta paikan päältä jos pahimmille alueille tulee mentyä. Lekuri kirjotti reseptiin ton Lariam-kuurin mut kuuri jäi apteekkiin. Apteekintäti kyseli et otetaanko toi malarialääke ku käytiin hakemassa ne hepatiittirokotteet, mut poikakaveri vastas ettei niitä viitti ruveta syömään ku niistä voi tulla niitä kaikkia kivoja sivuvaikutuksia. Tädin vastaus: "Mut siit malariasta tulee paljon pahempi olo". Aijaa! Ihan ku mä en sitä tietäis ku mähän tavallaan sain viime kesänä malarian -luulotautina!

Tästä päästäänkin toiseen mukavaan tarinaan koskien näitä mun henkisiä ongelmia! Oltiin viime kesänä 4 vko lomailemassa Thaimaa-Laos-Kambodza -akselilla ja malarialääkkeet jäi taas apteekkiin. Sairastuin siis malariaan ku kuuntelin 2 päivää slow boatissa ku porukka vertaili mitä malarialääkettä kukin söi! Oltiin siis matkalla Mekong-jokea pitkin Chiang Kongista Luang Prabangiin. Eikä tainnu mun oloa helpottaa sekään, että joku paikallinen nainen nostettiin ihan horkkaisena botskin kyytiin.

Vaikka mä oon kovasti saanu kuulla kuittailua tosta mun malariasta niin puolustuksena täytyy sanoa et olin mä ihan oikeestikin kipeä! Ku tultiin kotiin niin mulla todettiin keuhkokuume. Eli ne hullun paperit jäi taaskin saamatta, JES!

Alku aina kankeaa

Tervetuloa seuraamaan pitkäaikaisen haaveen toteutumista eli puolen vuoden sapatin viettoa Aasian lämmössä! Samalla käynnistyy kuherruskuukausi x 6. Nähtäväksi jääkin, onko lopputuloksena hyvin pitkä loma ja erittäin lyhyt liitto :D

Matka alkaa siis 19.10.2010 ja määränpäänä on Bangkok. Lentoyhtiönä toimii KLM ja välilasku tehdään Amsterdamin Schipholiin. Tähän lentoon päätyminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys, sillä taidanpa kärsiä "lievästä" lentopelosta (ja kuten jatkossa paljastuu, ei tämä todellakaan ole ainut pelko/sairaus/MIELISAIRAUS, josta kärsin). Lento-onnettomuuksista "kiinnostuneena" onkin sitten tullut lueskeltua paljon onnettomuustilastoja (eri lentoyhtiöitä verttaillessa oon tietenkin ohittanut kaluston lukumäärän) ja niiden perusteella oonkin sitten valinnut vain muutaman harvan yhtiön, jonka koneeseen suostun astumaan ja tietenkin aivan mieluiten mennään kotimaisella. KLM ei kylläkään kuulu inhokkeihini mutta välilaskupaikan tullessa kotona puheeksi, hiipi sairaaseen mieleeni uutiskuvat puolentoista vuoden takaisesta Turkish Airlinesin lentoturmasta Schipholin kentällä. Eli siis aivan sekopäistä meininkiä, sillä mitäs tekemistä tolla kentällä nyt oli koko turman kanssa ja oonhan mä nyt ennenkin Schipholiin laskeutunut (mut se oli kyllä ennen tota turkkilaisten juttua). Tätä kirjoittaessa täytyy kyllä itekin pysähtyä ihmettelemään miten joku ylipäänsä vielä lähtee mun kanssa reissuun ja viel noin pitkäks aikaa. No mut KLM:llä nyt joka tapauksessa mennään, koska heillä menopaluu oli halvimmasta päästä ( hinta 630 €).

Niin ja täytyy vielä sanoa se, että en mä sit kuitenkaan tuol Aasiassa pelkää matkustaa busseilla, junilla tai tuk tukeilla (varmasti maailman turvallisimpia kulkuvälineitä) mut on toi lentokone vaan niin hurja vekotin!