Voittamaton kaupunki Ayutthaya

En todellakaan joutunut pettymään, sillä olen kyllä tykännyt paikasta aivan valtavasti. Tämä Ayutthaya oli siis Siamin pääkaupunki vuoteen 1767 asti, jolloin burmalaiset sitten päättivät pistää koko paikan matalaksi. Ayutthayan nimi on peräisin sanskritin kielestä ja tarkoittaa voittamatonta, mutta nimi ei sitten kuitenkaan tehonnut noihin burmalaisiin. Kaupunki pääsi UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1991.

Me asustelemme siis aivan tässä ytimessä, joka kylläkin on laaja alue, eli  Ayatthayan historiallisessa puistossa (Phra Nakhon Si Ayutthaya Historical Park). Maasto on niin tasaista, liikenne melko rauhalista ja välimatkat sen verran lyhyitä, että olemme tutustuneet alueeseen pyöräilemällä (ainut hankaluus on isompien teiden ylitys, sillä täällä ei jalankulkioita kunnioiteta). Polkupyörät saa vuokrattua edullisesti eli eurolla lähtee pyörä päiväksi (perus vaihteeton konkeli).

Asustelemme Naresuan roadin poikkikadulla (en muista nimeä), jolla ilmeisesti kaikki muutkin turret täällä majailee. Tällä kadulla on jotain 5 guest housea ja saman verran ruokapaikkoja/kuppilota. Tämä katu vaikuttaisi olevan suurin majapaikka keskittymä. Täältä sai huoneen 350 B (8,5 €, Ayutthaya guest house).

Pääsimme tänne Ayutthayaan lopulta tosi kätevästi. Matkustimme siis yön bussilla Khao Lakista Bangkokiin. Saavuttuamme aamulla Bangkokin bussiterminaaliin, lähti bussi tänne vartin päästä ja matka maksoi vaivaiset 50 B/hlö (1,20 €) ja matka kesti parisen tuntia.

Olimme jo puolen päivän aikaan perillä, joten heti vaan piti saada pyörät alle ja päästä katselemaan raunioita. Ensimmöisenä päivänä kerkesimme nähä ainakin 4 temppeliä/sellaisen rauniota. Hienoja olivat Wat Suwan Dararam ja Wat Na Phra Men.

Wat Suwan Dararam

Wat Na Phra Men

Jos temppelit eivät kiinnosta, niin sitten tänne ei ehkä kannata vaivautua, sillä temppeleiden kiertelemisen lisäksi ei löydy kovin paljon tekemistä. Saamamme kartta oli mun mielestä niin huono, että en kertakaikkiaan osannu suunnistaa sen perusteella ja ajeltiin sitten vähän sinne sun tänne. Palasimme retkeltämme vasta kun oli auringonlaskun takia pakko. Istuskelimme sitten iltaa tässä meidän kadulla olevassa Jazz Barissa, johon kaikki muutkin olivat eksyneet, sillä yöelämäähän täällä vanhankaupungin puolella ei ole. Jazz Barissa oli oikein mukava meno ja loistava esiintyjä.

Keskiviikko menikin sitten aivan täysin ristiin rastiin kaupunkia pyöräillen ja kyllä sen sitten illalla tunsikin takapuolessaan. Kävimme siis yli kymmenessä eri kohteessa, joten kaikkia en aio mainita :) Hienoja paikkoja olivat Wat Racthnaburana, Wat Maha That, Wat Phra Ram ja Wat Phra Si Sanphet. Thaimaan suurin pronssinen buddhapatsas löytyi Sanphetin vieressä olevasta Wihan Phra Mongkhon Bophit -temppelistä (leveys 9,55 m, korkeus 12,45 m). Iso makaava buddha Wat Lokayasutharam oli mukava nähdä ja alueella oli kovat kaivaukset menossa, joten näkemistä on luvassa myöhemmin lisää.

Wat Ratchaburana



Wat Maha That



            Wat Phra Si Sanphet         Wihan Phra Mongkhon Bophit

Wat Lokayasutharam

Päivän päätteeksi polkasimme vielä muutaman kilometrin history parkin ulkopuolella olevalle Wat Phu Khao Thong -temppelille. Tässä rakennelmassa oli erityisen hauskaa se, että sen hyvin hyvin pikkuruinen temppeli sijaitsi aivan tämän rakennuksen tornissa ja temppeliin johti matala käytävä. Temppelialuekin oli varsinainen näky, sillä siellä tepasteli kissoja, koiria, kukkoja ja lehmiä täysin sulassa sovussa.



Wat Phu Khao Thong



Meille kävi tämän Ayutthayan vierailun suhteen aivan mieletön munkki, sillä kuninkaan syntymäpäivien (5.12.) kunniaksi on temppeleille ilmainen sisäänpääsy 1.-9.12. Vaikka sisäänpääsymaksut ovat pieniä (30-50 B), olemme säästäneet hyvin rahaa, sillä ollaan kyllä kierretty kiitettävä määrä paikkoja. Ilmaisen sisäänpääsyn takia, on noilla suosituimmilla kohteilla näkynyt valtavia koululaisryhmiä.