maanantai 24. tammikuuta 2011

Kuala Lumpur

Taas on vähän liian monta päivää vierähtäny viimeisestä tekstistä, joten täytyypä yrittää taas ryhdistäytyä. Lähdimme siis tiistaina (18.1.) pois Pangkorin saarelta. Olimme kuulleet huhua, että Lumutista lähtee bussit Kuala Lumpuriin klo 9 ja 10 aamulla, joten tähtäsimme 8.30 lähtevään lauttaan. Olimme satamassa hyvissä ajoin, joten menimme vielä haukkaamaan aamupalaa sataman vieressä olevaan intialaiseen ravintolaan. Huomasin sivusilmällä, että ravintolan toisessa päässä joku ukkeli huitoili käsillään, mut en kiinnittäny ukkoon enempää huomiota, ku en tosiaan aatellu huitelun koskevan meitä. Tämän jälkeen mies huusi meille, että emmekö tosiaan muista häntä enää! Sittenhän mulla vasta välähti, että sehän oli meidän rakas tohtorisetämme, joka oli hakemassa evästä töihin. Oli se kyllä aivan mainio tapaus tuo saaren lekuri.

Kyllä niitä busseja näytti sitten lähtevän useamminkin KL:ään ku mitä oltiin kuultu (bussilipun hinta 24,50 ringittiä = 6 €). Oishan se kyllä ollu hiukkasen outoa, että pääkaupunkiin ois ollu noin heikot yhteydet. Olimme siis toivoneet kovasti, että bussimatka kestäis tällä kertaa sen luvatun 4 h, mut 8 h siinä sitten taas menikin. Eiköhän meidät taas viety käväsemään Ipohissakin matkan aikana. Ku päästiin KL:ään, alko järkyttävä sade ja menimme pitelemään sadetta jonku kerrostalon katoksen alle. Siihen tulikin joku talon asukki sitten juttelemaan ja hän sanoi, että tähän aikaan vuodesta ei kyllä pitäis sadella näin paljon, mut Malesiassakin tää vuosi on ollu ilmojen suhteen tosi erikoinen. No sade kesti onneks vain puolisen tuntia ja pääsimme kämpän etsintään. Olimme siis tulleen Chinatowniin ku siellä kuulemma oli kaikki halvat majapaikat. Kim oli kehunu meille Red Dragon Inn nimistä paikkaa, mut tuo oli tietenkin jo aivan täynnä. Kiertelimme jonki aikaa paikkoja läpi, mut kauhiaa hintaa pyysivät kaikkialla. Kello alko olee jo tosi paljon ja sitte vaan nappasimme huoneen Monkee Inn nimisestä hostellista. Emme edes vaivautunut kattomaan huonetta ja olimmekin lievästi sanoen pettyneitä koppiimme. Huoneesta revittiin ihan uskomaton hinta eli 65 ringittiä/yö (yli 16 €). Koppi oli ihan tajuttoman pieni eli sänky sinne just mahtu ja luonnollisesti siellä sitten ei ollu kylppäriä.. Kaiken lisäksi huoneessa oli ilmastointi, joka oli yhteinen viereisen huoneen kanssa. Ilmastointi oli niin kylmällä, että koppi oli kunnon jääkaappi. Kävin tästä respassa sanomassa, ku Anttikin oli ollu just flunssassa, mut sanoivat ettei pomo antanu koskea säätöihin. No oli vaan paleltava. Ainut hyvä juttu oli, et hintaan kuulu paahtoleipäaamupala alakerran ravintolassa. Oli kyllä melkonen ero tällä kopilla ja aivan mielettömän hyvällä Pangorin kämpsyllä.

Kätevä ilmastointiratkaisu
Tää kämppä juttu risos sen verran, et samana iltana kattelin läpi netistä alueen halvimmat hotellit. Parhaalta näytti D`Oriental Inn ja Antti kävikin vielä kyselemässä vapaiden huoneiden perään. Sanoivat hotellin olevan täynnä, mutta sain sitten varattua meille 4 yötä netin kautta. Hotelli oli vaatimaton, mutta kyllä se vei voiton Monkee Innistä. Hotelli sijaitsi Chinatownin vilkkaimmalla ostoskadulla Petaling streetillä, mutta tämä ei kyllä lainkaan häirinny meitä. Hotellin hintaa kuulu vaatimaton aamiasibuffee, jolla sai kuitenkin hyvin päivän käyntiin. Aamiasibuffetissa työskenteli aivan älyttömän mukava nainen, jolta saimme hyviä vinkkejä koskien kaupungin tapahtumia.

Keskiviikkona oli sitten ensimmäisen nähtävyyden vuoro ja myö läksimme sitten bussilla (lippu 3 ringittiä) reilun 10 km päässä olevalle Batu Cavelle. Batu Cave on siis hindujen pyhä paikka ja se koostuu useista kalkkikivikallion luolista, joissa sijaitsee hindutemppeleitä. Temppeleillä asusteli jälleen iso porukka varastelevia apinoita ja taas lähti ihmisten käsistä eväät näiden pikku varkaiden matkaan. Kelmit on kyllä vallottaneet ihan joka paikan, jossa ruokaa on helposti saatavilla. Batu Cavella oli kyllä taas ihmettelemistä. Oli jos jonkinlaista parantajaa, jotka hilluivat transsissa ja koskettelivat ihmisiä heidän kipukohdistaan. Näinpäs myös fakiirin, joka istu naulatuolilla ja huojui ihan transsissa musiikin tahdissa. Välillä joku avustaja ojens tyypille ihan karseen kokosen sikarin ja sitte se taas jatko huojumistaan silmät puolitangosta. Pakkohan tyypiltä oli sitten käydä ottamassa nauha käteen.

Batu Cave



Parantaja
Fakiiri

Menimme syömään lounasta Batu Caven alueella olevaan ravintolaan ja siellä seuraamme lyöttäyty paikallinen nuorimies. Tyyppi oli valmistunu pari vuotta sitten joltain kaupalliselta linjalta yliopistosta ja puhu tosi hyvää englantia. Kävi ilmi, että sälli soitti harrastuksenaan rumpuja ja tykkäs erityisesti suomalaisita bändeistä kuten Nightwishistä, Children of Bodomista ja Himistä. Kerroimme menevämme seuraavaksi Melakaan, jonka lähistöltä kundi olikin kotoisin. Hän kirjotti meille listan ruuista, joita meidän oli ehdottomasti maistettava ja soittipa vielä toimittajaystävälleen, joka kuulemma toimisi mielellään oppaanamme jos haluaisimme. Melkosen auttavaista porukkaa sanoisin. Olimme nähneet joka puolella mainoksia hinduille erittäin merkittävästä Thaipusan-juhlasta. Tältä ystävällisltä mieheltä saimme kuulla, että festivaalin pääpäivä olisi seuraavana päivänä ja meidän olisi ehdottomasti tultava katsomaan ku miljoona pyhiinvaeltajaa sapuu paikalle. Kuulimme saman vielä aamiaisbuffetin naiselta, joten meidän oli ehdottomasti päästä todistamaan tapahtumaa.


Illalla matkasimme kätevällä LRT-linjan junalla (meidän asema Pasar Seni ja Petronas-tornien asema KLCC, lippu 2,60 ringittiä) katsomaan Kuala Lumpurin maamerkkiä eli Petronas öljy-yhtiön kaksoistorneja. Valaistut tornit olivat kyllä aika mieletön näky.

Petronas-tornit iltavalaistuksessa

Mieletöntä oli myöskin meno seuraavana päivänä Batu Caveilla. Porukkaa oli ihan uskomattoman paljon ja kaiken lisäks sattu vielä ihan läkähdyttävän kuuma päivä. Täytyy kyllä sanoa, että nuo intialaiset ne jaksavat aina yllätää. Tyypit olivat esimerkiksi lävistäneet poskensa tikareilla. Jotkut kantoivat valtavan kokoisia häkkyröitä, joissa oli jumalten kuvia ja näistä häkkyröistä lähti ketjuja, joiden päässä oli koukut ja koukut oli isketty näiden tyyppien selkään. Miehet olivat ajaneet päänsä kaljuksi ja päähän oli hierottu värillistä jauhetta (joku sanoi, että jauhetta laitetaan suojaamaan päätä auringon paahteelta). Ihmiset kantoivat päänsä päällä ruukkuja, joiden tarkoitus jäi myös minulta pimentoon. Ihmiset kulkivat kulkueena reitin portilta Batu Caven portaille, portaat noustiin vasenta puolta ylös (272 askelmaa) ja tultiin oikeeta puolta alas ja tämän jälkeen palattiin toista puolta takasin porteille. Ihmisiä oli niin paljon liikkeellä, että välillä poliisi joutui sulkemaan reitin, jotta kierroksella ei syntyisi täysi kaaos. Oli mieletöntä päästä seuraamaan tapahtumaa, mutta kovin montaa tuntia emme härdellissä pystyneet olemaan.


Parturointia
 Iltapäivällä teimme kävelylenkin Lake Garden puistoon. Puisto oli tosi kaunis ja oli virkistävää päästä välillä pois kaupungin melusta. Puisto oli tosi suosittu ulkoilu- ja lenkkeilypaikka. Puistossa toimi myös kahvila, josta sai limua ja jädeä. Puiston alueella on myös monenlaista vierailukohdetta, kuten perhospuisto, lintupuisto, orkideapuisto, pari museota ja planetario.


Vaatimattomista hotelleista oli kehnot näkymät
Perjantaina jouduimme jälleen etsiytymään lääkärin vastaanotolle, sillä Antin kurkku ei ottanu parantuakseen. Löysimme yksityisen sairaalan, jossa pääsimme aivan mielettömän hyvälle lääkärille. Sairaala oli siis täynnä eri spesilisteja ja hintakin oli näin ollen kovempi, mutta sen makso mielellään ku sai niin hyvää hoitoa. Saimme seurata näytöltä ku lääkäri tutki kameralla Antin nielun ja nenän. Kurkkukivussa ei ollut kyse mistään vakavasta, mutta tutkimuksissa selvisi sellaista, joka vaatisi hoitoa kotiin palatessamme. Lääkäri kovin kummasteli, miten asiaa ei oltu koskaan Suomessa huomattu. Hän kirjoittikin tutkimuksesta kotiin viemiseksi raportin, jonka hän käski näyttää lääkärille Suomessa. Eipä sitten ollutkaan laisinkaan turha käynti tämä.

Olimme jo parina aamuna yrittäneet herätä ajoissa, jotta ehtisimme jonottamaan lippuja Petronas-torneille. Lauantaina saimme itsemme vihdoin ylös ennen seitsemää. Päästessämme hotellista ulos, oli hinduilla käynnissä jälleen joku vaellus. Tuntuu, että nuo ihmiset eivät sitten koskaan nuku. Jotenkin onnistuimme puikkelehtimaan väkijoukon läpi ja pääsimme juna-asemalle. Olin lukenut jostain, että riitti jos torneilla oli jonottamassa 8 aikaan. Olimme paikalla (jonotus tapahtuu Petronas tornien yhteydessä olevan Suria KLCC-ostoskeskuksen alimmassa kerroksessa) jo ennen kaheksaa, mutta tässä vaiheessa paikka oli jo ihan tupaten täynnä porukka. En sitten tiedä mihin aikaan tuolla ois pitäny olla. Lippuja myydään siis meidän tekemän arvion mukaan jollekin 250 ihmiselle. Meidän jälkeemme joku 30 ihmistä sai vielä lipun, eli ne ihmiset, jotka olivat tulleet paikalle ennen puol 9 (lippuja aletaan siis jakamaan 8.30). Myöhemmin paikalle tulleet toivotettiin tervetulleiksi seuraavan aamun jonotukseen. Eihän tällasessa jonotuksessa oo pienintäkään järkeä, mut tulihan seistyä. Me saimme siis lunastettua liput klo 13.40 alkavalle vierailulle. Eli kaiken lisäks joutuisimme vielä tällaisen 20 min vierailun takia kuluttamaan monta tuntia aikaa (taisimme saada liput kouraan joskus jälkeen 10). Liput maksoivat 10 ringittiä/hlö (2,50 €), joten hinta ei onneks ollu paha. Kävimme sitten aikamme kuluksi katsomassa, paljonko maksoivat liput lähellä olevaan KL-torniin (421 m korkea TV-masto). Liput Kuala Lumpur -torniin maksoivat sitten jo paljon enemmän, eli 38 ringittiä (9,50 €). KL-tornissa pääsee kuitenkin ymmärtääkseni korkeammalle ku Petronas-torneissa.

Antti ei ois jaksanu jonottaa         Saatiin liput vasta 13.40 alkavalle vierailulle
KL-torni
Petronas-kaksoistornit ovat siis 452 m korkeat ja ne olivat vuoteen 2004 asti maailam korkeimmat rakennukset (tornit valmistuivat vuonna 1996). Torneissa on 88 kerrosta, mutta me pääsimme vierailulla vain kerrokseen 41 eli 170 m korkeuteen, jossa on tämä vierailun kohteena oleva kävelysilta. Mukavahan tuolla oli kuitenkin vierailla.

Kuvia kävelysillalta
 Iltapäivällä käväisimme kuuluisassa Sri Maha Mariamman -hindutemppelissä ja Masjid Jamekissa. Jamekin moskeijassa mun oli sonnustauduttava musliminaisen asuun. Miespuolisen työntekijän mielestä mä näytin paljon paljon kauniimmalta tässä uudessa asussani (itse en ollut asiasta aivan vakuuttunut).

Sri Maha Mariamman
Päiväni muslimina
Olimme onnistuneet tähän päivään asti välttämään ostoksien tekoa, vaikka jatkuvasti jouduimmeki kulkemaan tämän Petaling Streetin läpi. Vikana iltana tuli sitten sorruttua ja ostettua muutamalla eurolla pari T-paitaa ja Antille tarttu lippis. Jos vaan rinkassa olis ollu tilaa, ni varmaan ois tullu haalittua myös parit käsilaukut, lompakot, kengät ym. Eli ihan hyvä ettei tilaa oo. Tykkäsimme kyllä kovasti kaupungista ja tuolla ei ollu ollenkaan sellasta härdelliä ku Bangkokissa. Olihan tuollakin kyllä kieltämättä välillä melkoset liikenneruuhkat, mutta rauhallisempi meno siltikin. Ei myöskään tarvinnu koko ajan juosta tukka putkella, sillä nähtävyyksiä ei ollu niin hirvittävästi. Moni on sanonu, että kaupungissa ei viihdy paria päivää pidempään, mut hyvin meillä ainaki vierähti nuo reilut 4 päivää.

Kuvia kadulta

4 kommenttia:

  1. Hei kyllä sä Jenni minunkin mielestäni olet ihan mukavan näköinen normi vaatteissa, katselinkin et kuka mummo se siinä seisoo kuvassa.
    Ootte taas näheet kaikkea kivaa ja jopa orkideojakin hienoa kivaa loman jatkoa edelleenkin terv äiti

    VastaaPoista
  2. Moi murut!!

    No jo on villiä menoa noilla hinduilla!!!
    Oottepa päässeet kokemaan taas kaikkea uutta,upeita kuvia Jenni!!
    Toi muslimiasu oli kyllä paras.......

    VastaaPoista
  3. Äiskä: Joo ei noi muslimikuteet kieltämättä ulkonäköä paremmaksi tee :)

    Päivi: Sun ois kyllä tosiaan pitäny nähä porukan meno tuolla Thaipusan-juhlissa!

    VastaaPoista
  4. Jenni:Arvaa vaan olisinko halunnut nähdä!!
    Miksei me ostettu mulle sitä rinkkaa,olisin siellä mieluummin kuin täällä!!On teillä vaan niin mahtava matka......

    Halein,suukoin ja kaipauksella,Päivi.

    VastaaPoista