torstai 7. huhtikuuta 2011

Kampot, Kep & Rabbit Island

Keskiviikkona (30.3.) hypättiin Kampotiin vievään bussiin ja matkaa tehtiin reilut 4 h. Oltiin onneks katottu valmiiks Long Villa niminen majapaikka, jota suositeltiin edellisessä majapaikassa, sillä Kampotissa kimppuun hyökkäsi taas kunnon lauma tyrkyttäjiä. Long Villa ei ollu mikään erikoinen, mutta halpa se oli ja ihan siisti (10 $). Meille oli mainostettu että sijainti oli hyvä, sillä paikalliset markkinat olivat aivan lähellä ja joelle lyhyt matka. Markkinat olivat siis perinteiset paikalliset markkinat, joten eipä me niillä kertaakaan pistäydytty. Joen läheisyys oli hyvä asia, sillä illalla ei ollut kauhean pitkä matka syömään. Heti ku saimme kamat huoneeseen, lähdimme katsastamaan joen varren ja siellä näyttikin olevan monta kivaa ravintolaa, joissa tulikin sitten iltasin aina istuttua.

Tytöt läheisen koulun pihalla
Kampotiin oli valmistumassa durian-liikenneympyrä
Päiväkävelyn jälkeen menimme lepäilemään huoneeseen ja sillon tein ikävän löydön. Kännykkäkoteloni oli TYHJÄ! Menin salamana majapaikan omistajan luo ja hän suostui soittamaan Phnom Penhin Sweet Home -guest houseen, jos puhelin olisi sattunut jäämään sinne. Eipä ollut puhelinta siellä, joten tajusin joutuneeni varkauden uhriksi bussimatkalla. Sitä näköjään alkaa huolimattomaksi näin loppureissusta, mikä tietenkin on tosi typerää ku ollaan näinkin köyhässä maassa. Minä tosiaan jätin repun hetkeksi vartioimatta ja nopea varas on ehtinyt kännykän napata. Varas oli viisas jättäessään kotelon reppuun, sillä näin varkautta ei välttämättä heti huomaa ja bussimatkalla ei synny mitään kohtausta. Kyllä otti päähän toi juttu, ku oli kuitenkin oma vika. Nyt ollaan sitten kokonaan ilman puhelinta, ku se Antin kännykkä meni rikki jo sillon Malesiassa. Onneks on rannekellossa sentään herätyskello. Iltaruokailu sujui apeissa merkeissä ja kaiken lisäksi ei meinattu päästä takasin guest houselle agressiivisten koirien takia, joita oli liikkeellä uskomattoman paljon. Tuo oli viiminen kerta, ku olimme iltasella liikenteessä ilman mopoa.

Seuraavana aamuna menimme poliisiasemalle tarkoituksenamme tehdä rikosilmoitus varastetusta puhelimesta. Eipä saatu ilmoitusta tehtyä. Ketään ei tuntunut juttu liiemmin kiinnostavan ja tyypit vaan vuorotellen tutkivat lappua, johon olin kirjottanut puhelimen tiedot. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen, paikalle asteli joku immigrationheppu, joka osasi paremmin englantia. Tämä tyyppi sanoi, etteivät suostu raporttia kirjottamaan, koska emme tiedä, minkä kylän kohdalla varkaus tasan tarkkaan tapahtui. Jep Jep! Käskivät mennä selvittämään asiaa Phnom Penhiin, jossa on tämän bussifirman toimisto. Olis varmaanki pitäny vähän heilutella dollareita, että ois alkanu raporttia syntymään. Ihania nuo poliisisedät täällä päin. Lähdimme lepuuttamaan hermojamme rannalle Kepiin, joka sijaitsee reilun 20 km päässä Kampotista.

Kepin rantaa


Patsas aallonmurtajan päällä
Huonosti alkanut päivä loppui siihen, että moposta puhkesi takarengas (oli muuten reissun eka rengas). Onneks renkaan vaihto makso vaan 4 $.
Renkaan vaihto
Kepin rannalla on sen verran kiva viettää päivää, joten menimme sinne myös seuraavana päivänä. Kuumassa Kampotin kaupungissa ei jaksanut viettää päivää. Kepissä oli useita kalaravintoloita. Erityisesti Kep on kuuluisa herkullisista rapuruuistaan, mutta meille ruuat olivat sen verran hintavia, että jäi ravut syömättä. Kepin myyjät perustelivat kalliimpia hintoja sillä, että kaikki myytävä oli tuotava Kampotista asti.




Tämä taitaa olla niitä taloja Ranskan siirtomaa-ajoilta
Mulla jäi Kepin rannalta erityisesti mieleen eräs tapaus, joka tuntui tosi tosi kummalliselta. Rannan kiviaidalla istuskeli kaksi pientä poikaa, jotka alkoivat kovasti osoitella meille vähän matkan päässä makaavaa miestä. Käännyin katsomaan poikien osoittamaan suuntaan ja siellä makasi pyyhkeen päällä tosi lihava valkoinen mies. Nämä lapsoset söivät paraikaa löytämiään ruuantähteitä, joten näky oli varmasti heille erikoinen. En osaa edes selittää miten epätodelliselta toi tilanne tuntui. Oli jotenkin vaikea uskoa, että nämä kaksi näkyä kuuluivat samaan paikkaan. En mä osaa selittää.

Erilaisia koteja Kepissä

Olimme Kampotissa siis yhteensä kolme yötä, jonka jälkeen lähdimme 2 yön retkelle ihanalle Rabbit Islandille (Koh Tonsay). Maksoimme reissusta ihan liikaa (20 $/hlö), sillä reissun myynyt ukko anto jotenkin virheellisesti ymmärtää, että hintaan kuuluu majoitus. Tosta on turha yrittää sitten vängätä, ku myyjä tietenkin väittää maininneensa majoituksen maksavan erikseen. No pääsimme kuitenkin perille ja se oli pääasia (hotellilta pickup, bussi Kepiin, kyyti satamaan ja venematka saarelle). Myyjä oli myös sanonut, että soittaa saarelle etukäteen ja varaa meille bungalowin, sillä välillä kaikki mökit ovat täynnä. Eipä kukaan tiennyt mitään mistään varauksesta, mutta onneksi oli vapaita mökkejä ja saimme 7 $:lla kylppärillisen bungalowin.

Antti menossa meidän mökkiin
Saarella oli aivan mahtavaa ja siellä ei tosiaankaan ollu muuta tekemistä ku laiskottelu. Tai no pystyhän saaren toki kiertämään jalkaisin ympäri, mikä toki tehtiin heti seuraavana aamuna. Köpöttelyyn meni aikaa 1,5 h ja puolessa välissä jäätiin suustamme kiinni tunniksi vastakkakkaiseen suuntaan saarta kiertäneiden poikien kanssa.



Saarta tutkimassa
Aika kului rannalla ollessa ja riippumatossa nuokkuessa. Saarella oli yhteensä 7 bungalowkylää ja näissä jokaisessa sitten oma ravintolansa, joten valinnanvaraa riitti ruokapaikkojen suhteen. Yhden ravintolan yhteydessä oli pieni baaritiski, jossa saaren janoiset ihmiset istuivat iltaisin.

Saaren juottola
Monen ihmetykseksi meitä suomalaisia sattui saarelle jopa 4 ja se on paljon se, sillä saarella yöpyi niin vähän ihmisiä. Nopsasti kului pari päivää laiskotellessa ja mukavien ihmisten kanssa höpötellessä. Sen päätöksen Antti teki, että bungalowit saivat vähäksi aikaa riittää, sillä taas saimme kylppäriin yllätysvieraan, joka tällä kertaa oli harmaa karvainen hämppis. Aiemman aasian reissumme 2 valtavaa mustaa hämppista ja tämän reissun rotta ja harmaa hämppis ovat nähtävästi saaneet Antin mitan täyttymään :)

Poistuimme saarelta maanataina (4.4.) aikomuksenamme matkata Sihanoukvilleen katsomaan vilkasta rantaelämää. Istuimme Kepissä yhden matkatoimiston portailla odottelemassa minibussia majapaikkaamme, kun näimme yllätykseksemme kahdet tutut kasvot. Siinä seisoivat rinkat selässä se suomalainen pariskunta, jonka tapasimme Phu Quocilla ja jonka kanssa meillä jäi rehvit väliin huonon ilman takia. Jälleen kerran oli kaikilla ihmettelemistä, miten kummassa onnistumme olemaan samaan aikaan tuolla pikkuruisessa Kepin kaupungissa. Pariskunta oli myös matkalla Sihanoukvilleen ja meille kävi niin hyvä tuuri, että majatalomme omistaja onnistui järkkäämään meidät samaan minibussiin tuon pariskunnan kanssa, sillä alunperin meillä oli liput illalla lähtevään bussiin. Meillä oli siis tuolle välille oikein hyvää matkaseuraa ja olimme kaiken lisäksi perillä yli 4 tuntia alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin.



Rabbit Island



7 kommenttia:

  1. Harmillinen sattuma tuon puhelimen kanssa... Noh onneks puhelin eikä luottokortti tai rahat... Nauttikaa nyt vikat pari viikkoo siel railakkaasti! Kohta nähään... Suomessa teitä ikävöi moni ihminen! (Minä mukaan lukien.)

    VastaaPoista
  2. Murulla on uusi mekko ja jakku,ootpa söötti!!!

    Kaipauksella ja rakkaudella kivaa loppulomaa kummallekin muruselle!!Päivi.

    VastaaPoista
  3. Petsku: Joo totta puhut, et onneks oli vaan puhelin, mut otti se hetken päähän. Meilläkin on ikävä sinnuu ja kiva on nähdä kohta!

    Päivi: Kiitoksia kovasti, me nautitaan vielä hetki. Vaatteet on kyllä ikivanhat, mut nyt vasta käytössä, ku oon antanu niin paljon vaatteita pois. Kohta nähdään!

    VastaaPoista
  4. Heips harmi tuo puhelin juttu, olkaa varovaisia
    passien ja luotto&pankkikorttien kanssa.
    No varkaita on joka puolella maailmaa mut onneks puhelimia saa Suomessa tosi halvalla.
    Nauttikaa kaikesta huolimatta vielä parin viikon lomastanne ja pitäkää huoli itsestänne ja tavaroistanne.
    Kiva kun tuutte kohta kotiin.
    Lämpimin terveisin äiti

    VastaaPoista
  5. Äiti: Juu onneks oli vaan puhelin ja halpa sellainen. Passit ja kortit on ne tärkeimmät, joten onneks ne pidetään aina varmassa tallessa! Pian nähdään!

    VastaaPoista
  6. Huimat seikkailunne jatkuvat ja näköjään maailma on todella pieni kuten olette sen useasti todistaneet:D

    Harmillista tuo puhelin. Pitäkää läppäristä huolta, että yhteys muuhun maailmaan säilyy.

    VastaaPoista
  7. Tanja: Lapparista pidetty kiinni kynsin ja hampain ton tapahtuman jalkeen :) Ihanaa et oot jaksanu seurata meitin reissua, joka ikava kylla on kohta ohi.

    VastaaPoista