lauantai 2. huhtikuuta 2011

Phnom Penh

Käväisimme Kambodzassa pari vuotta sitten ja silloin tuli tunne, että haluan tulla maahan uudestaan. Varasimme sunnuntaille matkan Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin, joka kustansi 609 000 VND/hlö = 22 €. Aamulla meitä tuli noutamaan minibussi klo 7 ja siitä meiltä ajettiin hakemaan seuraavan hotellin asukkeja. Näitä toisen hotellin asukkeja ei sitten kuulunutkaan ja kuski lähti kyselemään kyytiläisten perään. Kävi ilmi, että nämä kyytiläiset olivatkin vielä unten mailla. Hetken kuluttua tämä pommiin nukkunut pariskunta laahusti autolle ja kyllä meitä huvitti, sillä olimme nähneet kundin edellisenä iltana hilpeissä juhlatunnelmissa The Dog Barissa. Kundi sai synninpäästön ilmoittaessaan, että he juhlivat edellisenä iltana hänen synttäreitään. Pienistä viivytyksistä huolimatta ehdimme ajoissa lautalle.

Lauttamatka kesti vajaat 2 tuntia ja Ha Tienin satamasta meidät kuljetettiin minibussilla jollekin toimistolle odottelemaan seuraavaa kyytiä. Toimistolla selvisi, että viisumin saisi hankittua heidän avullansa, joten hyvin olis voinu maksaa viisumin dongeillakin, kun oltiin vielä Vietnamin puolella. Vähän siinä mietittiin porukalla kannattaisko viisumit hommata jo tässä vai saisko ne halvemmalla rajalta (nyt pyysivät 25 $ ja rajalta mahdollisesti 20 $). Kaikki päätyivät kuitenkin hankkimaan viisumit toimiston kautta, sillä se tuntui kaikkein kätevimmältä ku oltiin isolla porukalla liikkeessä. Parin tunnin odottelun jälkeen meitä lähdettiin kuljettamaan kohti rajaa. Rajalla piti täytellä kaiken maailman lappusia, kuten esimerkiksi jokin terveyttä koskeva lappunen, josta perittiin 1 $ maksu. Alkupää oli maksanut maksun kiltisti, mutta meitä edellä olevat tyypit sanoivat, ettei heillä ollut enää dollareita jäljellä ja heivät moista turhaa lappusta muutenkaa tartte, joten viranomaiset vain viittasivat meitä viimeistä 4 tyyppiä jatkamaan matkaa :) Noin viiden tunnin bussimatkan jälkeen, pääsimme vihdoin Phnom Penhiin ja kello oli tuolloin jotakuinkin puoli 6. Hyppäsimme heti tuk tukin kyytin, joka pyöritteli meitä hetken aikaa kaupungilla ennen ku löyty sopiva yöpaikka. Otimme huoneen kolmeksi yöksi Sweet Home guest housesta. Tuo Phnom Penh on moderni kaupunki, mutta silti siellä näkyy paljon köyhyyttä ja se kyllä hätkähdyttää. En ole nähnyt missään niin paljon kadulla asuvia ihmisiä. Pimeän tullessa nämä köyhät ihmiset laittavat mattonsa kävelytielle ja asettuvat niille nukkumaan. Tuntuu niin kovin epäreilulta kävellä näiden ihmisten ohi, kun on itse menossa ravintolaan illastamaan. Ei tuohon totu sitten niin millään. Yhtenäkin päivänä oli lapsosia peseytymässä puutarhaletkulla, jolla kasteltiin puiston kasveja ja lapset myöskin joivat tuota vettä janoonsa.

Tyttö pesulla puistossa

Ensimmäinen ilta meni kuljeskellessa kaupungin katuja ja haeskellessa viime kertaista majataloa, joka sekin löytyi pienen etsimisen jälkeen. Kolusimme jo viime kerralla joitakin nähtävyyksiä kuten killing fieldsit ja S-21 vankilamuseon, joten tällä kertaa kiertelimme lähinnä vaan kaupungilla. Maanantaina vierailimme kuninkaallisessa palatsissa ja hopeisessa pagodassa, joihin emme ennättäneet viime reissulla. Sisäänpääsy kyseisille nähtävyyksille oli mielestämme aika kova, eli 6,25 $ pyysivät lipusta. Kuvaaminen oli kiellettyä kummankin nähtävyyden sisätiloissa, joten kaikki kuvat ovat ulkopuolelta. Olisin kovasti halunnut kuvan hopeisessa pagodassa olevasta buddhapatsaasta, sillä patsas oli täyttä kultaa (paino 90 kg) ja se oli koristeltu 2086 timantilla, joista suurin 25 karaattia.

Royal Palace

Silver Pagoda

Tiistaina päätimme mennä vierailemaan lastenkotiin, jossa kävimme myös edellisellä kerralla (N.A.C.A:n orpokoti).  Emme muistaneet lastenkodin osoitetta, mutta toivoimme viime kerralla otettujen valokuvien auttavan paikan löytämisessä (osoite: 15 Street 590, Boeng kok II commune, Toul kork district, Phnom Penh). Majatalomme edessä päivystävä tuk tuk -kuski väitti tietävänsä kyseisen lastenkodin ja hän myös tiesi lastenkodin muuttaneen muutama kuukausi sitten toiseen paikkaan. Epäröin aluksi vähän puhuiko kuski totta, mutta niin varmasti hän väitti tunnistavansa valokuvissa näkyvät kaapistot ja yhden lastenkodin tytöistä. Ei meidän auttanut muu kun luottaa kuskin sanoihin ja hypätä kyytiin (koko reissusta kuski otti 6 $). Suuntasimme aluksi markkinoille ja kuski sanoi pystyvänsä tinkimään hedelmien ja koulutarvikkeiden hinnasta, mutta riisin hinta oli kuulemma tiukka (50 kg = 40 $). Riisi haettiin eri paikasta kun muut viemiset ja tällä reissulla tuli ongelmia, sillä poliisi oli sulkenut tiet. Hetken kummastelimme tilannetta ja sitten meille selvisi, että Timorin presidentti oli tullut vierailulle ja tästä johtuivat nämä liikennejärjestelyt. Hetki meidän piti sitten odotella, että presidentin saattue pääsi etenemään.

Palatsi oli valaistu hienosti presidentin vierailun takia

Veimme lastenkotiin 100 kg riisiä, joka kuulemma riittäisi ainoastaan reiluksi viikoksi (300 kg/kk), sillä riisi on pääasiallinen ravinnonlähde ja lapset syövät sitä 3 kertaa päivässä. Lastenkoti tarvitsee kipeästi lahjoituksia, sillä se pyörii suurilta osin niiden avulla.

Lastenkodin kulut vuodessa

Päästessämme lastenkotiin ilahduimme ihan hirveästi kun näimme tutun naisen kasvot, eli kuski oli todellakin tiennyt oikean paikan. Näyttäessämme paikkaa pyörittävälle naiselle viimekertaiset valokuvat, hän halasi meitä tosi tosi pitkään.

Maailman sydämellisin nainen
Osa lapsista oli myös innoissaan löytäessään itsensä valokuvistamme. Yksikin pojista sanoi, että hän oli vielä pieni kun kuva on otettu ja tottahan se on, sillä kuvissa poika on 12-vuotias ja nyt poika oli jo 14-vuotias nuorimies :)

Vieressäni 14-vuotias nuorimies

Lastenkodissa asustaa tällä hetkellä 31 lasta, mutta vierailumme aikan osa lapsista oli koulussa. Vaikka kaikki lapset eivätkään olleet paikalla, tuntui mahdottomalta antaa kaikille huomiota. Lapset liimautuivat kylkeen kiinni, pitivät kädestä ja hieroivat hartioitani, sillä raukat ovat niin kipeästi huomion tarpeessa. Lapset halusivat, että näytän seinällä olevasta kartasta missä me Antin kanssa asumme ja heistä Suomi oli aivan hurja kaukana. Yksi pojista tiesi minkä näköistä lumi on ja hän tiesi, että siitä voi tehdä palloja, joita voi heitellä. Seuraavaksi leikittiin Jos sul lysti on -leikkiä ja Antti paineli poikien kanssa pelaamaan pihalle jalkapalloa. Aika vierähti tosi nopeasti ja meidän oli aika lähteä, sillä kuski odotti meitä pihassa. Tämä lastenkodin nainen jälleen suukotteli sekä halasi meitä kovasti ja toivoi, että tulisimme joskus vielä käymään. Lapset toivoivat, että tulisimme mielummin jo vuoden päästä eikä kahden, niin ku nyt. Lapset lauloivat meille vielä laulun, jonka aikana aloin tuhertamaan itkua ja lapset sanoivat ettei saa itkeä. Yritin kaikin voimin niellä itkun, kun lapset lähtivät juoksemaan tuk tukimme vieressä ja jotkut pitivät vieläkin käsistämme kiinni. Katsoessani vielä taakse, olivat kaikki lapset juosseet portille vilkuttamaan ja taas nousi pala kurkkuun.

Ryhmäkuva
Olimme kuulleet Phnom Penhiin saapuessamme, että reppureissaajien suosima lakesiden alue (Boeung Kak Lake) oli suljettu. Lakkesidella oli useita guest houseja, ravintoloita ja baareja, joista osa sijaitsi hienolla paikalla järven ääressä. Kuulemma alueen kanssa oli ollut paljon ongelmia ja virkavalta oli päättänyt sulkea alueen (huumeet, varkaudet). Kuski pysäytti meidät entisen lakesiden alueelle ja nyt paikalla oli ainoastaan suuri hiekkakenttä. Jotkut japanilaiset olivat kuulemma ostaneet maan ja paikalle oli suunnitteilla iso resortti.

Lastenkotireissun jälkeen menimme kävelemmän Wat Phnom Pagodan puistoon. Paikka oli viime kerralta tuttu ja menimme katsomaan vieläkö apinat riehuvat puistossa. Näimme tosi hullun jutun! Apina oli ominut itselleen kissanpennun ja raahasi sitä kainalossaan joka paikkaan. Törkeä apina söi kaiken minkä maasta löysi ja pieni kissa moukui vieressä nälkäänsä. Kyllä on apina mennyt nyt vähän sekaisin.

Hömppä apina ja sen kisu
Apina raahaa kissaa (kuva tärähti)
Viime reissulla kävimme siis Phnom Penhin lisäksi tuolla Siam Reapissä, jossa vierailimme upeassa Angkor Watissa. Tällä kertaa halusimme nähdä millaisia ovat pinemmät kaupungit Kambodzassa ja siksi suuntsimmekin seuraavaksi etelään, Kampotin kaupunkiin. Nyt tuli sitten se ahdistus päälle, jota oon jo odottanutkin. Reissua on jäljellä enää vajaat 3 viikkoa!!!

Katuparturi
Tosi pahaa syötävää, älkää maistako

3 kommenttia:

  1. Voi muru sait minutkin kyyneliin!! Ihanaa,että löysitte lastenkodin ja veitte sinne tarpeellisia tavaroita ja annoitte lapsille aikaanne!!

    No,jo on apina seonnut,kissaraasu,tai voihan se kuvitella apinan emokseen,jos se on orpo.

    Rakkaita suukkoja ja haleja kumpaisellekin,Päivi.

    VastaaPoista
  2. Olettepas taas murut paljon kokeneet :) olette mahtavia tyyppejä <3 naattikaahan, halein : Sanna konna
    oli varmasti jännä käydä toisen kerran lastenkodissa ja varmasti lapsoset oli tyytyväisiä kun saivat tutut tyypit seurakseen :)
    tää tahtos jo teitit tänne seurakseen :D

    VastaaPoista
  3. Päivi: Joo kyllä me naurettiin tolle hassulle parivaljakolle. Kisu tosiaan oli myös ihan kiintynyt apinaan, koska kulki sen perässä.

    Sanna: Oli kyllä hienoa päästä käymään uudestaan tuolla lastenkodissa. On tosi ihana nähdä rakasta ystävää pian <3

    VastaaPoista