AlternaTickers - Cool, free Web tickers

lauantai 5. helmikuuta 2011

Sumatra kutsuu


Sunnuntaina pääsimme tosissaan Batamin saarelle ja meidät toivotti tervetulleeksi kunnon rankkasade. Olimme kuulleet, että Batamilta kulkisi lautat Sumatralle ja sinne oli aikomus seuraavaksi päästä. Indonesiaan tarvittiinki sitten viisumi ja tämä lysti maksoi yhdeltä 25 jenkkidollaria. Dollarien piti olla täysin sileitä, eikä niissä saanut olla mitään söhryä. Olimmekin jo vaihtaneet etukäteen Singaporessa rahaa, jotta meillä oli valmiina 2 kpl 20 dollarin seteleitä ja 2 kpl 5 dollarin seteleitä. Batamin päähän päästyämme saimme selville pari asiaa, jotka saivat meidät vähän epätoivosiksi. Ensinnäkin saimme kuulla, että Medaniin meni laiva vain kerran viikossa ja tämä kerran viikkoon laiva oli tietenkin kulkenut juuri edellisenä päivänä lauantaina. Toinen juttu oli se, että lauttoja kulki toki joka päivä Dumaihin, mutta nuo lautat  lähtivät heti aamulla klo 8. Teimme pikavisiitin jopa lentokentälle, mutta jostain syystä ei sitten kiinnostanutkaan lentää rankkasateessa ja ukkosella mustan listan koneilla (Lion air ja Sriwijaya Air). Ei auttanu muu ku jäädä tuonne yli ankeeseen sateiseen Batamiin yöksi. Halpaa majotustakaan ei sitten tolla ilmalla voitu lähteä metsästämään ja taksikuski ajoi meidät johonki hotelliin (Golden Virgo Hotel, joku 30 €/ yö). Ilmeisesti toi Batam on kuitenkin suosittu lomasaari Singaporelaisten keskuudessa, sillä aika täysi toi lautta oli. Eipä meille nyt mitään mielikuvaa paikasta syntynytkään ku ei päästy ulkoilemaan läheistä ruokapaikkaa kauemmaksi.

Hotellin leivissä oleva kuski lähti heittämään meitä maanantaiaamuna satamaan, josta Dumain lautat lähtivät (eri satama ku Singaporen lautoille). Meidän piti lähteä liikkeelle tosi aikasin, sillä meitä oli varoteltu täysistä lautoista. Aamulla Batam oli jo aivan veden vallassa ja joka puolella tulvi, joten halusimme tosissaan pois tuolta saarelta. Lautoilla oli onneksi tilaa ja ostimme Batam Ferry -yhtiön liput (matka jotain 25 €/hlö). Lauttamatka Batamilta Dumaihin kesti reilut 6 tuntia ja matka ei ollut kaikkein miellyttävin. Lautta oli kunnon sillipurkki, joten kovempi merenkäynti tuntui ihan kiitettävästi. Parissa kohtaa laiva keinui niin paljon, että tosissaan hirvitti. Ehkä ymmärrätte paremmin minkälaisesta keinumisesta oli kyse, jos kerron, että naiset itkivät ja rukoilivat yhteen ääneen! Eli mistään pikkusesta aallokosta  ei tosissaan ollu kyse. Täytyy myöntää, että oltiin kyllä tosi helpottuneita ku päästiin perille Dumaihin!

Dumai olikin sitten melkonen paikka. Ikinä ei oo missään ollu tollasta määrää yli-innokkaita riivaajia, ku tuolla Dumaissa. Onneks suurin osa noista bussimatkoja myyvistä tyypeistä oli eristetty rauta-aidalla ja he pystyivät vaan tunkemaan lappusiaan aidan raoista. Satamassa oli muutama poliisi, jolla oli jotku ihme pajukepit käsissä, joilla ilmeisesti hätistelevät innokkaimpia tyyppejä turistien kimpusta. Meidän tuurilla olimme kuitenkin ainoat turistin näköiset tyypit, joten kaikki olivat meidän kimpussa.  Antti sano välittömästi, että meidän matka jatkuu jo samana päivänä pois Dumaista. Me oltiin tehty kyllä melkonen virhe, ku ei oltu nostettu rahaa etukäteen. Oltiin ehkä ajateltu, että Dumai olis vähän helpompi paikka ja saatais nostettua rahat kätevästi jostain sataman läheltä. No tästä seurasi sitten sellaista, että mut tungettiin meidän kamojen kanssa johonki pikkubussiin, joka veisi johonki bussiasemalle ja Antin oli hypättävä  jonku äijän mopon kyytiin pankkiautomaattia etsimään. Tämä järjestely ei kyllä tuntunu ihan kauhean miellyttävältä, mutta turhaan hätäilin, sillä tyypit hoitivat asian hienosti ja meillä oli tuota pikaa kourassa bussiliput (lippu lippu 155 000 rupiaa ~ 14 €) Parapatiin (kaupunki lähellä Samosirin saarta, Lake Toballa).

Meille oli myyty liput kunnon bussiin, mutta jouduttiin kuitenkin minibussin kyytiin. Tästä alkoi sitten elämämme epämiellyttävin 14 tunnin automatka. Dumain seutu oli tosi köyhää ja tiet olivat ihan uskomattoman huonossa kunnossa.  Onneksi teiden kunto parani matkan edetessä. Kuski ajoi koko matkan ku hullu ja tollasella mutkasella pimeällä tiellä tollanen ajotyyli ei ollu kovin turvallisen oloista. Kyyti oli sellaista, että autossa oli ihan mahotonta nukkua ja eipä kyllä ois kunnon asentoakaan löytyny ku oli niin ahdasta.  Ainaki kolme ukkoa poltti koko 14 h matkan ketjussa  ja pitivät sitten tuon takia ikkunoita auki ja kiva viima otti päähän. Jatkuvasti pysähdeltiin kalastelemaan lisää kyytiläisiä tai heitettiin porukkaa kotiovelle asti, joten ei ihme et matka kesti. Aamuyöllä joskus 4 aikaan pysähdyttiin sapuskalle ja kuskit siinä sitten viettivät  yhdessä ruokatuntia. 
Dumain päässä tiet olivat huonossa kunnossa
Minä ja kuski jossain välillä Dumai-Parapat
Pääsimme perille Parapatin kaupunkiin  klo 8 aikaan tiistaiaamuna. Väsymys kuitenkin kaikkos välittömästi ku aamu oli niin valtavan upea. Aurinko päisto pilvettömältä taivaalta ja maisemat oli ihan uskomattoman hienot.  Lautta tänne Samosirin saarelle lähti puol 9 aikaan (lauttalippu 7000 rupiaa = 0,70 €). Lautalla meille tuli mies majapaikkaa kauppaamaan ja päätimme käydä katsastamassa hänen suosittelemansa paikan, sillä oltiin ihan liian väsyneitä tohon majapaikan metsästyshommaan. Otimme huoneen yhdeksi yöksi tuolta Samosir Cottagesta (60 000 rupiaa/yö ~ 5,5 €). Sanoimme ilmoittavamme myöhemmin kuinka moneksi yöksi jäisimme. Iltapäivällä menimme sitten maksamaaan lisää öitä, mutta meille ilmotettiin, että voisimme jäädä ainoastaan torstaihin asti, sillä silloin tulisi porukkaa juhlimaan kiinalaista uutta vuotta. Hieno homma taas! Onneks löysimme sitten tosi hyvän majapaikan aivan läheltä eli tämän Hariara. Tää on jonku verran kalliimpi (90 000 rupiaa ~8,5 €), mutta hirveen tilava ja suihkusta tulee lämmintä vettä. Saatiin tosi hauska huone, sillä meillä on tässä “keittiö”, vaatehuone ja oma kattoterassi!
Kaunis aamu Lake Toballa

Oleskelemme siis tässä Tuk Tukin kylässä, joka on ainut turistikylä. Täällä on paljon ruokapaikkoja ja majapaikkoja, mutta hirvittävän vähän turisteja. Monesti ruokapaikoissa istuu porukka korkeintaan parissa pöydässä.  Huono juttu paikallisille yrittäjille, mutta hyvä juttu meille kun on rauhallista. On ollu kyllä tosi omituista ku yöt on täällä tosi viileiltä ja välillä herää siihen et ihan paleltaa. Ku illalla lähtee ulos, saa olla ihan pitkähihanen paita ja pitkät housut päällä. Saaren erikoisuus on ehdottomasti nuo magic mushroomit, joita kasvatetaan saaren vuoristossa. Nehän ovat täällä ihan laillisia, joten joka kiska niitä tuntuu myyvän. Monesti on meille näitä sieniä kaupattu ja ovat sitte kummastelleet ku ei ole kelvannu, ku kuulemma suomalaiset nuoret niitä mielellään popsivat. Ilmoihin ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä, sillä jos sataa ni se tapahtuu yöllä tai kuuroina. Muuten on ollu aurinkoista ja lämmintä.

Keskiviikkona meidän piti heti päästä kiertämään saari mopolla (vuokra täydellä tankilla bensaa 65 000 rupiaa = vajaa 6 €), vaikka joku olikin sanonu, et toisella puolella saarta tiet ovat vaarallisen huonossa kunnossa. Mä olin kyllä asiasta eri mieltä, sillä tän reissun aikana on nähty paljon huonokuntoisempiakin teitä. Ei sitten ihan oltu tajuttu miten isosta saaresta on kyse. Jälkeenpäin joku meitä valotti, et saarikierros oli joku 150 km ja kyllähän meillä menikin noin 6 tuntia muutaman pysähdyksen kanssa.  Saari on kyllä aivan mielettömän kaunis ja niin vehreä. Paikotellen maisemat näytti vähän siltä ku ois ajanu mökkitietä Suomessa, joten hassun samannäköistä oli luonto. Sillä puolella saarta, missä tie on huonokuntoisempi, oli paljon viljelysmaata. 

Hieno taukopaikka
 
Pojat paimentavat
 Satuttiinpa juuri oikeana päivänä saaren isoimpaan kylään Pangururaniin, jossa on aina keskiviikkoisin ja lauantaisin markkinat. Kylässä oli aivan älytön härdelli päällä. Oltiin kyllä ihan jäässä ton reissun jälkeen, sillä matkan varrella oli ollu muutamia sadekuuroja ja ilmakin oli jo alkanu viiletä illan tullessa. Reissu oli kuitenkin oikein hyvä. Lapset on täällä aivan vallottavia! Ajaessamme saarta ympäri, kuului joka suunnasta tervehdyksiä iloisten lasten suusta. Hieman siinä jo alko kuuden tunnin matkan aikana puuduttaa jatkuva vilkuttelu ja tervehdyksiin vastaaminen, mut eihän sitä raaskinu olla vastaamatta. Fiksut lapset ovat myös oppineet hyvän keinon pyytää rahaa. Lapset asettuva riviin ja sanovat money photo, money photo :D
Pangururarin markkinat

Tämä ei ollut money photo
Torstaina otettiinki rauhallisemmin ja käveltiin ainoastaan tohon vieressä olevaan isompaan Tomokin kylään. Matkaa Tomokiin on joku 6 km. Tiistaina oltiin kävelty vastakkaisessa suunnassa olevaan pienempään Ambaritan kylään, jonne on 5 km matka Tuk Tukista. Ambritassa näytti olevan meitä lähin pankkiautomaatti, jos rahat alkavat loppua. Tomokissa oli myytävänä tosi paljon kaikkea Lake Toba -krääsää, mutta pysyin vahvana ja ostin ainoastaan ihan välttämättömät pesuaineet.  

Tomok
 Kävimme katsomassa paikalliset nähtävyydet, eli Batakin kuninkaan hautapaikan ja Batak-museon. Batak-talot ovat siis aivan erityisiä Batak-kansan asumuksia ja tosi hienon näköisiä. Täällä osa majapaikoista on Batak.taloja, joten täällä on mahdollista myös itse kokeilla asumista perinteisessä talossa. Nämä entiset kannibaalit (vuoteen 1816 saakka) ovat siis nykyään katolisia ja protestantteja, joten saarella on valtavasti kirkkoja.
Kuninkaan hautapaikalla tuli kayttää huivia olkapäällä
Batak-taloja

Olemme käyneet muutaman kerran syömässä Vernando`s nimisessä ravintolassa, jota pitää tosi ihana pariskunta Ellie ja Sony. Parina iltana on vierähtäny monia tunteja heidän kanssa jutellessa. Eilen Ellis halusi välttämättä opettaa minulle, miten hän valmistaa erään erikoisliharuuan. Antti sai luvan mennä parin ukon kanssa grillaamaan sinä päivänä järvestä kalastettuja kaloja (on muuten hyvää kalaa, jota tuolta nostetaan).  Siinä sitten söimme Antin kanssa aivan järjettömän kokoisen ja tosi herkullisen liharuuan, jonka valmistusta olin saanu seurata. 
Ellie opettaa kokkaamista
Ihmiset täällä kovasti haluavat puhua siitä, kuinka läpimätä korruptoitunut hallitus heillä on. He myös harmittelevat sitä, että suuri määrä ulkomailta tullutta Banda Acehille tarkoitettua avustusrahaa on päätynyt isojen herrojen taskuihin eikä jälleenrakennustyöhön. Kurjaa kuunneltavaahan nuo kovin tyytymättömien ihmisten tarina ovat. Eilen Ellie oikein intoutui kertomaan rankasta elämästää ja kyllä se on tosi haasteellista selviytyä täällä jokapäiväisestä elämästä. 
Lapsi ja riisisäkki
Iskulause autossa

Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa maanantaina eteenpäin, mutta täällä kyllä viihtyy niin hyvin, että taitaapa vierailu venyä vähän pidemmäksi. Nytkin on niin upea keli, et pakko tästä on lähteä tohon järven ääreen kirjaa lukemaan ja maisemia ihailemaan sekä seuraamaan erikoista kalastusta. Kalastajat asettavat pyöreän verkon veteen ja soutavat verkkoa ympäri paukuttaen vettä pitkällä kepillä. Kepistä lähtevän kovan kumisevan äänen avulla kalat saadaan ajettua keskellä olevaan verkkoon. Kai sitä pitäis uimassakin käydä, ku Antti on jo pari kertaa ehtiny käydä järvessä pulahtamassa, mut mä en oo kokeillu järvessä uimista vielä kertaakaan. On kyllä parissa päivässä muuttunu Tuk Tuk paljon vilkkaamaksi ku kinkit tulivat juhlimaan. Muutamia pommeja ovat ilmoille lähetelleet eilen ja toissapäivänä, mut tänään kuulemma paukuttelevat sitten enemmän. Jotkut isommat pippalotkin tässä lähellä kuulemma on tänään ja DJ:tä saapunut Jakartasta asti, eli vilkas ilta Tuk Tukissa luvassa.

No se on sitten moro ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
Poika yrittää ottaa hedelmiä puusta
Niin kaunista

6 kommenttia:

  1. Voi muruset tää on jo toistoa,mutta mahtava paikka ja upeita kuvia!!!

    No on teillä ollut aikamoista matkustamista,ei kuulostanut kivalta.

    Railakasta viikonloppua!!
    Päivi.

    VastaaPoista
  2. Heips
    On teillä ollut aikamoinen kokemus vene reissulla
    hyvä kun pääsite turvallisesti perille.
    Näyttää kuvista päätelen siltä , että olette paratiisissa.
    Olkaa varovaisia ja nauttikaa olostanne.
    terkkuja molemmille toivottelee jo vähän huolestunut äiti

    VastaaPoista
  3. ois jäänyt paatti reissu joo tekemättä..hui.Nyt asiat näyttää olevan mallillaan, kauniita maisemia ja iloiset Jennin ja Antin kasvot :)
    oikein mukavaa viikonloppua teille.

    -sanna konna-

    VastaaPoista
  4. Sanna konna: Juu ajattelin kanssa, etta Sanna-Konna ei ois tota laivareissua tehny ;)Juu hienosti on asiat meilla ja taysilla nautitaan olostamme! Vitsi nauroin ku luin sun viestin ja mita olit mulle loytany! Eti nyt itelles viela ne varusteet ni paastaan kokeilemaan niita heti kevaalla!

    Paivi: Juu ei oo matkustaminen taalla ihan samanlaista ku muualla, mut kylla se kuitenkin on vaivan arvoista. Aivan mieleton paikka!

    Aiska: Totta puhut eli paratiisissa ollaan! Taa ilmasto sopis hyvin sulle ja iskalle ku illat on niin viileita, etta ei oo kuuma nukkua! Eli nyt on loytyny teille hyva lomapaikka, vaikkakin vahan kaukana taa on.

    VastaaPoista
  5. Hei kaverit!

    Löysin nyt vasta tänne, en ehtinyt vielä lueskelemaan mitä kaikkea ootte jo ehtineet reissullanne touhuta, näemmä kuitenkin paljon (: Terveisiä silti, täällä paistaa tänään jopa aurinko!

    VastaaPoista
  6. Maija ja Kerttu: Ihanaa tytot ku ootte tanne loytaneet! En ees tajunnu, et sul ei oo ollu osotetta! Kiva et tyoki ootte nahneet siella vaha aurinkoa :) Viela ihan hirveesti onnea 1-vuotiaalle Kertulle. Aika menee jarkyttavan nopeesti! Voikaahan oikein hyvin ja isannallekin terveisia!

    VastaaPoista