torstai 31. maaliskuuta 2011

Phu Quoc

Maanantaina oli aika karistaa kaupungin pölyt ja siirtyä rantalomalle Phu Quocin saarelle. Bussimatka kesti nelisen tuntia Rach Gian kaupunkiin, josta lähtivät lautat saarelle. Bussin saapuessa Rach Gian asemalle, alko innokkaiden mopotaksikuskien osoittelu ku näkivät valkonaamoja bussin kyydissä.  Bussin ulkopuolella meidät piiritti hirveä lauma näitä kuskeja, mutta päätimme suunnistaa omin avuin satamaan bussissa tapaamamme suomalaisen pariskunnan kanssa. Muutaman kerran jouduimme kysymään tietä kunnes lopulta erästä elintarvikekojua pitävä ukkeli piirsi meille hienon kartan, jonka avulla satama löytyi. Lauttamatka Phu Quocille kesti 2,5 h (koko reissun hinnaksi tuli bussimatka 75 000 VND + lauttamatka 295 000  VND = 370 000 VND = 13 €).

Tapamme mukaan jäimme taas arpomaan satamassa, millä hinnalla raaskisimme ajella hotellille. Kieltäydymme erään kuskin tarjouksesta ja tästä loukkaantuneena kuski teki meille melkoiset temput. Eräs toinen kuski olis heittänyt meidät 40 000 dongilla/nuppi, mutta loukkaantunut kuski juoksi paikalle ja kielsi viemästä meitä tuolla hinnalla. Halvempaa hintaa tarjonnut kuski ajoi minibussinsa vähän matkan päähän ja lähdimme kävelemään perässä Eiköhän loukkaantunut kuski huomannut tämän yrityksen ja juossut ajamaan minibussin tiehensä. Tämä aivan ihana tyyppi levitti sanaa myös muille kuskeille, eikä kukaan saanut viedä meitä halvemmalla. Siinä sitten hetken vihaisina seistessämme, päädyimme mopotaksikyytiin, joka kustansi juuri tuon 40 000 VND (1,40 €). Matka ei ollu kovin mukava, sillä kyydissä oli rinkka ja tiet olivat suurimmalta osin päällystämättömiä ja vähän huonossa kunnossa. Perille kuitenkin päästiin ja hotelli näytti oikeen lupaavalta! Huone oli tosi siisti ja aamupala ihan kelpo

Pari ensimmäistä päivää vietettiin laiskotellessa, sillä olihan meillä ihan yksityinen rantakin käytössä :)

Meidän ranta
Meidän hotellin vieressä oli iltamarkkinat, joilla käytiin useana iltana syömässä, sillä sieltä sai hyviä grillivartaita ja ihania tuoreita mereneläviä. Keskiviikkona vuokrattiin ekaa kertaa mopedi ja sitä lähdettiin vuokraamaan ihan tuon long beachin  toisesta päästä, sillä siellä oli ystävällinen nainen, joka vuokrasi mopoja reilulla hinnalla. Kaikki muut pyysivät moposta vähintään 150 000 dongia, mutta tämä Happy Days nimistä ravintolaa pitävä nainen antoi mopon vuokralle 80 000 dongilla. Happy Daysin nainen oli niin reilu, että vuokrasimme mopon häneltä 2 kertaa, pesetimme pyykit ja otimme häneltä veneretkenkin.

Johan on markkinat

Keskiviikon moporetkellä ajelimme saaren eteläpäähän ja tällä reissulla ei vastaan tullut mitään kummempaa. Palatessamme kaupunkiin, yritimme kovasti löytää paikkaa, jossa meille vaihdettaisiin vähäsen dollareita Kambodzan viisumia varten, mutta yksikään pankki ei tähän suostunut.  Viimeisessä pankissa osattiin sitten kertoa, että kuun alussa oli kielletty dollareiden myynti ja saivat vain ostaa niitä. Jostain lehdestä luinkin jälkeenpäin, että menossa oli valuutan vietnamisointi. Tuona keskiviikkona oli aivan karsea ilma, ukkosti ja vettä tuli kaatamalla niin että kadut lainehtivat. Meillä oli sovittuna illallistärskyt tuon tapaamamme suomalaispariskunnan kanssa, mutta  harmiksemme jouduimme jättämään ruokailun väliin rajun ilma takia. Kun minä olin jo illalla tutimassa, oli Antti lähtenyt vielä käppäilemään ja jonkun ison hotellin respasta oli suostuttu  vaihtamaan Antille 100 dollarin seteli. Sen verran kova oli sade ollut vielä myöhään illallakin, että jalkasin liikkeellä ollutta Anttia säälinyt respan ukko oli heittänyt Antin päähän riisinviljelijän hatun sateelta suojaamaan.

Torstaina meillä oli veneretkipäivä ja retki oli kyllä oikein onnistunut. Ensiksi meidät vietiin helmifarmille, jossa saimme nähdä, miten helmi otetaan pois simpukan sisältä. Oli kyllä mielenkiintoista seurata tuota toimenpidettä.  Veneretkellä meillä oli mahdollisuus snorklata kolmessa eri kohteessa ja täytyy kyllä sanoa, että kaikki kohteet olivat älyttömän hyviä ja näimme paljon kaloja. Retkellä oli mahdollisuus myös onkia. Onkena toimi muovinen kela, jonka ympärille siima oli pyöritetty. Pettynyt Antti ei saanut ainuttakaan kalaa, kun taas mulla söi jatkuvasti ja sainki nostettua ylös 7 fisua. Ei me iskä näköjään turhaan käyty siellä Strömsössä :D  Veneen henkilökunta grillasi meille onkimamme kalat ja kaikki retkeläiset totesivat, että näin tuoretta kalaa ei kukaan ollut vielä koskaan saanut. Retken ruuat olivat tosi hyvät ja erikoisin tarjoiltu ruoka oli ihanasti marinoitu merisiilin liha.

Merisiili on hyvää
Retken aikataulu vähän venähti, koska veneeseemme tuli jokin vika ja meitä jouduttiin myös jonkin matkaa hinaamaan. Olimme varmoja, että meitä ei enää vietäisi retken viimeiseen kohteeseen eli Bai Saon rannalle, sillä retken olisi jo kuulunut päättyä. Tunnolliset retkenvetäjät kuitenkin veivät meidät retkiohjelman mukaisesti pelailemaan puoleksi tunniksi rantapelejä Bai saolle. Se kyllä täytyy sanoa, että Vietnamissa on osattu erinomaisesti tuo retkien järjestäminen ja ollaan oltu joka retkeen oikein tyytyväisiä.

Näin meitä hinataan

Tapasimme retkellä suomalaiset pojat ja sovimme näiden Jussin ja Villen kanssa tapaavamme iltamarkkinoilla. Meillä oli sen verran hauskaa hot potin äärellä, että vietimme porukalla useammankin illan. Pelailimme poikien bungalowin terassilla yatzya, kävimme The Dog Barissa, jossa pelit jatkuivat dartsin parissa ja pyörähdimme myös paikallisessa yökerhossa, jossa paikalliset jorasivat innoissaan  ja musiikki pauhasi niin, että keskusteleminen oli mahdotonta.

Viihdyimme saarella sen verran mainiosti, että halusimme jäädä vielä viikonlopuksi. Nykyinen hotellimme Huong Bien oli kuitenkin viikonloppuna täyteen buukattu, joten jouduimme muuttamaan perjantaina toiseen hotelliin (Hiep Thanh). Tämä hotelli oli saaren vilkkaimmalla rannalla eli long beachilla, mutta olipahan ainakin ravintoloita lähellä. Perjantaina pidimme jälleen mopopäivän ja ajelimme tällä kertaa pohjoseen päin. Kävimme ihan saaren pohjoispäädyssä ja pysähdyimme sinne limulle. Paluumatkalla jäimme hetkeksi istuskeleman autiolle rannalla. Phu Quocilla mahtavaa on juuri se, että siellä voi löytää rannan, jossa saa olla aivan keskenänsä.
Rauhallinen ranta
Tässä lounastettiin
Moporetkillämme näimme, että joka puolelle saarta rakennettiin uusia leveämpiä teitä. Kuulimme, että muutaman vuoden päästä saarelle avattaisiin kansainvälinen lentokenttä, mikä selitti nämä valtavat tieprojektit. Happy Daysin nainen sanoikin, että lentokentän avaaminen oli meidän turistien kannalta tosi huono asia, mutta hänen bisneksensä kannalta hyvä asia.  Ennen mopon palauttamista Antti patisti mut vielä ajamaan helmifarmille, sillä Antti tiesi mun jääneen himoitsemaan yhtiä helmikorviksia. Aika reilu tyyppi  Toi Antti kyllä on :)

Simpukka avataan
Sieltä se helmi paljastuu

Lauantai oli viimeinen päivämme saarella ja vietimme sen täysin rannalla lötkötellessä. Näin se sitten vierähti nopeasti kuukausi Vietnamissa ja sunnuntaina meni viisumikin jo umpeen, joten oli poistuttava muille maille.


Lasi kulkee turvallisesti
Pakollinen auringonlaskukuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti