maanantai 28. maaliskuuta 2011

Can Tho

Lauantaiaamuna 19.3. matka jatkui Saigonista Can Thohon, joka kuuluu Mekong Deltan alueeseen (matka kesti kaikkien kiemuroineen n. 5 ja puol h, lipun hinta 7 $/hlö). Ensiksi meidät vietiin taksilla pieneen terminaaliin, josta minibussi kuljetti meidät varsinaiseen bussiterminaaliin ja sieltä sitten lähti itse Can Thon bussi. Eli melkoista ajokin vaihtoa oli tuo reissu. Bussi jätti meidät Can Thon bussiterminaaliin, jossa riivaajat hyökkäsivät heti kimppuumme tarjoten ylihintaisia kyytejään kaupungin keskustaan. Onneksi pienen etsinnän jälkeen löytyi taksikuski, joka suostui heittämään meidät 60 000 dongilla (reilu 2 €).

Taksin ikkunasta ulos katsoessani näytti siltä, että taas on tultu johonkin suureen mopoja vilisevään kaupunkiin. Joen lähelle päästessämme mieleni kuitenkin muuttui ja paikka näytti ihan hyvälle. Löysimme aivan siitä joen varresta hotellin (Tay Ho Hotel), josta saimme ihan kelpo huoneen kahdeksi yöksi hintaan 500 000 VND (vähän päälle 17 €). Heitimme kamat huoneeseen ja menimme joen varressa olevaan puistoon. Ostimme pussillisen jackfruitia ja kävimme istumaan puiston penkille nauttimaan auringosta ja tuoreesta hedelmästä. Tämä ihanalta kuulostava hetki ei sitten sujunutkaan ihan niin ku piti. Hetken aikaa istuttuamme saimme niskaamme kunnolla vettä ja ponkasimme pelästyneinä pystyyn. Puutarhuri oli tullut kastelemaan puskia isolla letkullaan ja ei sitten näköjään huomannut yhden pensaan takana istuvia turisteja. Kaiken lisäksi mun kurkku alko tuntua vähän turvonneelta ja kieltä kirveli, joten olin nähtävästi sitten tuolle jackfruitille allerginen ja loput hedelmät päätyivät lapsukaisille.

Hetki ennen kastumista
Illalla joen varsi heräsi todenteolla eloon ja kaduille nousi markkinakojuja, joissa oli myytävänä kaikkea mahdollista grillatuista banaaneista vaatteisiin. Ravintolat raahasivat ihan joen varteen pöytiä ja tuoleja, jotka täyttyivät nopeasti auringon laskiessa.

Kojuja
Can Thossa meitä kiinnosti erityisesti nuo kuuluisat Mekong-joen kelluvat markkinat ja halusimme markkinoille seuraavanan päivänä, joka oli sunnuntai. Suurin osa matkatoimistoista oli näköjään lauantaisin kiinni ja auki oleva tarjosi kalliita retkiä, jotka kaiken lisäksi tehtäisiin isoissa ryhmissä. Meidän hotellin edessä parveili omia retkiään kaupitteleva nainen, mutta jotenkin en luottanut moiseen katukauppiaaseen. Pysähdyimme kuitenkin kuuntelemaan naisen myyntipuhetta ja lukemaan pienestä vihosta turistien kirjoittamia kokemuksia naisen retkistä. Siinä sitten neuvottelimme Antin kanssa mitä pitäisi tehdä ja puhuessamme keskenämme naisen ilme kirkastui, sillä hän tajusi meidän puhuvan suomea. Nainen nappasi kännykän käteensä ja soitti jonnekin. Kun puheluun vastattiin retkimyyjä sanoi puhelimeen, että täällä olisi Riitta kaksi suomalaista, jotka haluaisivat Mekong-joen retkelle. Puhelimessa oli tosiaan Riitta, joka oli asunut Can Thossa jo kuuden vuoden ajan ja tämä retkiä kaupitteleva Ms Ha oli koko tuon ajan toiminut hänen luottohenkilönään. Riitta ylisti Ms Han järjestämiä retkiä maasta taivaaseen ja kehui naista erittäin luotettavaksi, mikä Riitan mukaan oli tosiaankin katoava luonnovara tässä maassa. Päätimme ottaa Ms Hon retken seuraavaksi päiväksi.

Palatessamme illalla kaupungilta, minä jäin ihmettelemään liekkikuppaajan työskentelyä ja Antti paineli edeltä hotellille. En tietenkään voinut vastustaa kiusausta kokeilla moista hoitoa ja pian makasinkin jo matolla kupattavana. Kuppaus ei tuntunut ollenkaan niin pahalta ku ajattelin ja kaiken lisäksi tämä kuppaaja osasi myös hieroa mielettömän hyvin. Kun hotlan naiset näkivät jäljet selässäni, he sanoivat minun olevan tosi vahva nainen kun kestän kuppaamisen ja kannan valtavaa rinkkaa selässäni. Naisia nauratti kovasti ku Antti sanoi, että hänen mielestään mä olen vaan ihan kahjo ku teen vapaaehtoisesti tollaista :) Sain paikallisilta yllättävän paljon huomiota kupatun selän takia ja he sanoivat minun näyttävän nyt ihan vietnamilaiselta.

Kuppaaja työssään
Kuppanen selkä

Kupattu selkä
Sunnuntaina oli sitten tuo kovasti odotettu markkinapäivä. Retki käynnistyi klo 5.30, joten oli vielä ihan pilkko pimeää ku läksimme ulos. Tuohon aikaan koko kaupunki oli jo hereillä ja kaikki urheilivat joen varren puistoissa. Saimme oppaakseemme tosi ystävällisen naisen ja hänen mielettömän suloisen 10-vuotiaan tyttärensä. Saimme siis yksityisen retken pienellä puisella veneellä, aivan niin kuin Ms Ho oli luvannutkin. Katselin silmät pyöreenä niitä kaikkia toimituksia, joita tuon joen varrella suoritetaan. Ensimmäisellä laiturilla joku pesi hampaitaan, toisella laiturilla oli menossa hiustenpesu ja kolmannella pestiin pyykkiä. Kaikki tuo tapahtuu tässä yhdessä ja samassa joessa, jossa mekin juuri pöristelimme pitkähäntäveneellä!

Meidät vietiin ensiksi isommille markkinoille, jotka olivat kaikkein tunnetuimmat markkinat. Myytävänä oli pääasiassa hedelmiä ja vihanneksia. Veneen tarjonta ilmoitettiin siten, että kaikki myytävät tuotteet oli esiteltynä kepin nokassa.

Kepin nokassa myytävät tuotteet

Kauppa kävi hyvin ja tuotteita lastattiin vauhdilla veneestä toiseen. Hetken menoa ihmeteltyämme viereemme ajoi erilaisia juomia myyvä vene, josta sai esimerkiksi aamusumpit ja limpparia. Kysyimme halusiko oppaana oleva tyttö jotain juomista ja hän ilmoitti haluavasa samaa kuin Antti eli cokista. Tytön äitiä nauratti kun tyttö halusi olla samanlainen ku Antti. Toisesta veneestä saimme ostettua herkulliset sämpylät ja siinä sitten nautimme aamupalaa markkinahulinan keskellä.

Juomavene tulossa kohti
Tästä sämpylöitä

Seuraavaksi meidät vietiin pienemmille markkinoille, joissa tarjonta oli lähetulkoon sama kuin edellisilläkin, mutta näiden sanottiin olevan jostain syystä enemmän paikallisten markkinat.

Toisilla markkinoilla

Markkinoiden jälkeen opas ajelutti meitä tosi kauniilla Mekong-joen suistoalueella. Se oli tosi kurja huomata, että kaikki roska päätyy tonne jokeen. Kuski joutui jatkuvasti poistamaan potkuriin tarttuneita muovipusseja ym. roskaa, joten luulis ihmisten jo lopettavan roskien heittämisen jokeen.

Veneilyä suistossa

Suistoajelun jälkeen oli vuorossa kävelyä yhdessä suiston kylistä. Pieni tyttö lähti meitä opastamaan tuolle kävelylle ja äiti jatkoi eteenpäin veneellä. Tyttö vei meidät ensiksi katsomaan riisipaperin valmistusta. Kun olimme lopettaneet vierailun ja kävelleet jo pois päin vähän matkaa, tuli tytön kaasvoille pelästynyt ilme ja hän lähti juoksemaan takaisin riisipaperipajalle. Tuo pieni oppaamme oli unohtanut maksaa pajan työntekijöille vierailustamme.
Riisipaperin valmistusta

Tämä meidän ylisuloinen oppaamme oli aivan mahtava! Tyttö halusi näyttää meille erilaisia eläimiä sioista ankkoihin ja esitteli erilaisia kukkia ja kasveja.

Erikoinen ötökkä lehdellä
Toivoin koko sydämestäni, että tyttö oli oppaanamme vain, koska oli sunnuntai ja silloin ei ollut koulua, mutta enpä tiedä... Tytön äiti jo huhuili meitä veneelle jossain vaiheessa, mutta tyttö pyysi että saisimme jatkaa jalkaisin vielä jonkun matkaa.

Tyttöä nauratti ihan kauheesti ku Antti kanto hedelmiä näin
Söimme kylässä olevassa ravintolassa lounaan ja tyttö halusi taas juoda seuranamme limpparia. Eipä ollu tytön tylleröinen tottunut limunjuoja, sillä koko kotimatkan raukkaa röyhtäytytti.

Tyttö koristeli mut kukkasilla ja minä opastin miten heinää voi käyttää pillinä
Paluumatkalla saimme mitä hienoimpia taideteoksia ja koruja, joita oppaamme taiteili palmunlehdistä ja joilla tyttö sitten koristeli meidät. Tyttö osotti mun kättä ja omaansa, koska hänestä oli ilmeisesti hienoa, että meidän ihomme olivat saman väriset. Tällä paluumatkalla meille tarjoiltiin myös kaikenlaisia hedelmiä, joten äiti ja tytär pitivät meistä kyllä erinomaista huolta. Retken päätyttyä tyttö moiskautti isot pusut meidän molempien poskille ja kyllä siinä sydän aivan suli. Aivan mahtava oli tämä Mekong-joen retki.

Retken jälkeen kävimme kiertelemässä muutamat nettikahvilat ja hotellit, koska meidän piti tulostaa seuraavan kohteemme hotellivoucheri. Nettikahviloissa ei ollu tulostimia ja hotellit eivät taas suostuneet tulostamaan, joten homma alko tuntumaan jo hiukka epätoivoselta, mut onneks löyty yhden hotellin respasta ystävällinen ukko, joka suostu lainaamaan tulostintaan. Siinä tulostellessamme paprua, tuli respaan itävaltalainen pariskunta, joka alko kovasti juttelemaan. Pariskunnan nainen ehdotti, että mentäisiin jatkamaan höpöttelyä jonnekin raflaan, koska olivat juuri saapuneet kaupunkiin ja tosi nälkäisiä. Siinä sitten hurahti koko ilta grillatessa paikallisittain kaikenlaisia herkkuja pöytägrillissä. Hirvittelimme pariskunnan tilamaa ruuan määrää, sillä pöytä notkui ruokaa krokotiilin lihasta simpukoihin ja ei ollu ihan meidän budjettimme mukainen illallinen tuo. Pariskunta kuitenkin vaati ehdottomasti, että me nuoret maksaisimme ainoastaan juomat ja he hoitaisivat ruuat. Nololtahan se tuntui syödä toisten piikkiin noin tajuton illallinen, mutta pariskunta kieltäytyi ehdottomasti ottamasta meiltä enempää rahaa. Ilta oli tosi mahtava ja meillä oli älyttömän hauskaa. Matkassa on ollut huippua juuri se, että tapaa mahtavia ihmisiä ja koskaan ei tiedä kenen seurasta sitä itsensä seuraavan kerran löytää illastamasta.

Ho Chi Minhan se siellä taas

5 kommenttia:

  1. Heissun

    Sepä se, kun uskaltaa heittäytyä, voi kokea ihania kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa.

    Tuo teidän Mekong retki kuulosti aivan mahtavalta. Varmasti yksi teidän koko reissun ikimuistoisista. Ainakin kuulosti siltä.

    Olikos kuppauksesta jotakin vaikutusta? Kestikö jäljet kauan nahassa? Oot kyllä aika rohkea likka:D

    terkuin Tanja

    VastaaPoista
  2. heips Jenni
    Kamala minkä näköinen sun selkä on onks se kipeä.
    Olipa teillä suloinen tyttö opas.
    terv äiti

    VastaaPoista
  3. Tanja: Oli kyllä tosissaan hieno toi Mekongin reissu. Kyllä meitä harmitti kun ette suostuneet lähtemään mukaan, vaikka Antti teille yrittikin sillo väkisin ostaa niitä bussilippuja :) En tiedä oliko kuppauksella suurempaa vaikutusta, mutta pitihän sitä kokeilla :) Jäljet lähti jo viikossa pois. Voikaahan oikein hyvin siellä!

    Äiti: Ei se selkä ollu kipeä kuhan vaan Antti muisti olla taputtamatta mua selkään :) Juu tyttö oli kyllä tosi ihana!

    VastaaPoista
  4. Upea blogi, löytyi kun vaan surffailtiin. Mielenkiintoista luettavaa. ;DD

    VastaaPoista
  5. Onpa tosi ihana kuulla, että blogi on ollu kiinnostava. Kiitos tosi tosi paljon kommentista!

    VastaaPoista