AlternaTickers - Cool, free Web tickers

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Pari hiekkaista päivää Mui Nessa

Maanantaiaamuna hyppäsimme jälleen bussin kyytiin ja matkasimme 5 h etelään Mui Nehen. Jäimme ekaan vastaan tulleeseen hotelliin, joka ei tosiaan ollu kovin kummonen (Sand Dune Hotel, 10 dollaria/yö). Vuokrasimme heti mopon, jotta pääsimme näkemään kaupunkia, sillä tarkoituksena oli tehdä Mui Nehen vain parin yön pysähdys. Kaupunki oli erikoinen, sillä se käsitti yhden hyvin pitkän suoran tien, jonka varrella kaikki hotellit, ravintolat ja kaupat olivat. Tämäkin paikka oli täysin venäläisten vallottama. Mui Nessa oli tosi tyylikkäita resortteja ja ravintoloita. Monet kaupatkin olivat tosi hienoja. Vaikutti siltä, että paikka on kasvanut tuollaiseksi parissa vuodessa, silla kaikki vaikutti niin uudelta. Se kyllä harmitti, että ranta oli rakennettu niin täyteen noita resortteja, että oli tosi hankala keksiä kulkureitti rannalle.

Mui Ne on kuuluisa hienoista hiekkadyyneistään ja maanantaina ajelimme 5 km päässä oleville punaisille dyyneille. Kello oli jo se verran paljon, että dyyneille alko kerääntyä paljon ihmisiä auringonlaskua katsomaan.

Punaiset dyynit
Tiistaina menimme sitten käymään valkoisilla dyyneillä, jotka olivat vähän kauempana eli 25 km päässä kaupungista. Dyyneillä on tapana laskea liukureilla makeä ja tuota bisnesta pyörittävat pienet pojat. Pojat ottivat liukurin vuokrasta 20 000 dongia ja antoivat laskea tolla hinnalla tunnin. Laskeminen oli hauskaa, mutta tekniikka oli aluksi hieman hukassa ja välillä koko liukuri hautautui hiekkaan. Kapuaminen oli tosi rankkaa, joten montaa laskua ei jaksanut tehä. Tunti oli ihan riittävä aika, sillä dyyneillä oli ihan polttavan kuuma (tuona pävivänä muutenkin lämmintä + 34). Kaiken lisäksi oli ihan armottoman kova tuuli, joten hiekkaa pöllysi kunnon pilvinä ja sitä olikin sitten suu, silmät ja korvat täynnä. Laskeminen oli sen verran rajua puuhaa, että Antilta hajosivat läpsykkäät, joiden Antti oli kovasti toivonut kestävän koko reissun ajan, mutta kuukautta ennen ne sitten leipoivat kiinni. Antti ei sitten tosiaan tainnut olla eka, jolle näin kävi, sillä dyynien lahellä oli koju, jossa myytiin släpäreitä! Ei siis tarvinnu lähteä kauas uusia jalkineita ettimään.

Antti valmistautumassa laskuun
Hyvin liukuu

Hauskan dyyniseikkailun jälkeen ajelimme Mui Nen kalastajakylään, mutta vastaanotto tuolla oli sen verran kylmä, etta päätimme poistua kylästa melko äkkiä. Iltapäivän vietimme rannalla ihmetellen tosi taitavia kite-surffaajia. Tuo kitesurffaus on tuolla Mui Nessa ihan älyttomän suosittua ja siihen on kyllä tuolla otolliset olosuhteet, sillä tuuli on tosi voimakas. Uiminen ei siis tuollakaan oikein onnistunut jättimäisten aaltojen takia.

Muutama vene
Kitesurffaajien varjoja
Oikein mukava pysähdyspaikka oli toi Mui Ne ja sieltä oli sitten hyvä jatkaa matkaa kohti Saigonin hälinää.

Kanjoni
Esteitä tiellä
Hiekkatie johtaa valkoisille dyyneille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti