torstai 25. marraskuuta 2010

Tyhmyydestä sakotetaan

Nyt kyllä hieman hävettää kertoa tämä juttu, mutta mitäs sitä toisaalta hölmöyttään peittelemään. Eihän me sitten tietenkään saatu rajalla mitään leimoja passeihimme ja vietimme mukavat reilut 10 h ihan vaan huvin vuoksi bussissa. Olis pitäny vaan luottaa aiemmin lukemaansa ja uskoa, että sen viisumin pidennyksen saa tosiaan vaan sieltä Immigratin Officesta. Oli myyjä vaan niin hitsin vakuuttava, että niin meitä sitten vedettiin kuin pässiä narusta.

Voitte vaan sitten kuvitella sitä raivon määrää ku illalla palattiin tältä pikku retkeltämme. Kaiken kruunasi rankkasade, jossa tallustimme naamat punasina kohti matkamyymälää. Siellä naiset sitten eivät suostuneet myöntämään antaneensa meille väärää infoa, taas niin typillistä. Vaadimme rahoja takaisin moisesta täysin turhasta retkestä, mutta naiset sanoivat ettei heillä enää ollu mitään rahoja, vaan ne olivat kulkeutuneet jo muualle + muuta selitystä. Nyt alko pinna tosiaan kiristyä ja samalla pänni oma typeryys. Vaadimme naisia selittämään, miksi olivat väittäneet meille ihan puutaheinää, mutta vastaus rupesi tietty tässä vaiheessa tulemaan thaikielellä. Toinen kahdesta myyjästä sitten tokaisi, että menkää poliisin puheille, jos rahanne takaisin haluatte. VIRHE! Mehän todellakin lähdettiin kyttikselle siltä seisomalta.

Poliisiasemalla jouduttiin odottamaan hetki, sillä kaikki kytät katto jotain TV-sarjaa taukohuoneessa. Kun poliisi sitten tuli luoksemme selvisi, ettei yksikään pollareista puhunut englantia. Lähettivät meidät sitten takaisin matkapuljulle, jotta nämä yhteistyökykyiset myyjät voisivat selittää asian poliiseille thaikielellä. Hyvin lyhyen puhelun jälkeen myyjä sanoi poliisin pyytäneen meidät takaisin asemalle ja kävelimme sinne jälleen vain kuullaksemme, että meidän pitäisi mennä kielimuurin takia turistipoliisin luokse. Ja ei kun matkaan turisemaan sama tarina jälleen alusta.

Turistipoliisin toimistolla oli töissä porukkaa ku pipoa ja saatiin kyllä asiallista palvelua. Mietin siinä istuessa, että onkohan tää kaikki nyt vaivan arvoista, mutta oli joku tehnyt rikosilmoituksen apinavarkaastakin, joten kai huijaus oli ihan käypä syy. Turistipoliisin luona jouduin sitten selostamaan koko jutun juurta jaksain ja kirjoittamaan tapahtuneesta myös raportin. Tiukan oloinen poliisimies soitti matkatoimistoon ja molotti tovin kunnes ilmeisesti eukot löivät luurin korvaan. Poliisisetä yritti soittaa muutaman kerran uudestaan, mutta kukaan ei vastannu ja poliisi pyysi meitä tulemaan seuraavana päivänä uudelleen klo 11-12 aikaan ku uskoi saavansa siihen mennessä akat kiinni.

Tänään sitten palasimme kyttikselle ja pollari sanoi naisten saapuvan hetken päästä asemalle sovittelemaan juttua. Paikalle sapuikin 2 hyvin ylimielistä naisihmistä, joista toinen oli matkatoimiston isopomo ja toinen itse huijari. Pomo päättikin ruveta yhtäkkiä johtamaan kuulusteluja, vaikka tietääkseni tämä homma kuuluu virkavallalle. Huijari yritti vielä jatkaa huijaamista ja tässä vaiheessa selitin jutun tiukkaan sävyyn vielä kerran kaikille ja silloin poliisisetä ärähti jotain huijarille. Poliisi naureskeli, koska oli kyllä jutussa meidän puolella ja piti huijarin selityksiä ihan älyttöminä. Tapaus päättyi siihen, että meille korvattaisiin summasta vain puolet, sillä kuljetuksen rajalle hoitanut taksifirma oli jo ottanut summasta oman puoliskonsa. Tämä tuomio ei nyt ihan käynyt meikäläisten jakeluun, mutta naispoliisi sanoi, ettei tämän parempaan lopputulokseen voitu päästä. Matkatoimiston pomo pyysi meitä tulemaan iltapäivästä toimistolle, jotta voisimme katsoa meille meitä tyydytävän korvausvaihtoehdon. Poliisien mielestä meidän kannatti suostua tähän ratkaisuun ja jutun katsottiin olevan loppuun käsitelty.

Iltapäivästä menimme sitten toimistolle ja pomo yritti hyvittää tapahtunutta tarjoamalla yhtä parempitasoista hotellia yhdeksi yöksi Khao Lakista. Yksi yö ei meistä tuntunut mitenkään riittävältä, joten nainen antoi meille 1000 B käteistä (eli kuitenkin yli puolet maksetusta summasta). No kai tämä korvaus oli parempi kuin ei mitään, mutta meistä noiden huijareiden olisi pitänyt koko maksetun summan palauttamisen lisäksi antaa joku lahjus menetetystä päivästä ja bussissa istumisesta. Täällä ei asiat kuitenkaan mene ihan noin. Toivottavasti me nyt sitten opimme jotain tapahtuneesta ja otamme asioista vielä tarkemmin selvää. No rapatessa roiskuu ja eihän tää nyt mikään maailmanloppu ollu, mutta kyllä otti päähän.

Onneks tätä päivää piristi rantakadulla saatu oppitunti lintukoristeen valmistamisesta palmunlehdistä :)

3 kommenttia:

  1. Hei Jenni ja Antti
    Voi miten kurja juttu olkaapa siellä varovaisia
    asioiden hoidossa.
    Tosi hienot lintukoristeet. hauskaa jatkoa

    VastaaPoista
  2. Olipas tyhmä juttu... Joo ei menis Suomessa ihan noin. No virheistä oppii....

    VastaaPoista
  3. Voi rähmä, olihan show :/
    hauska kuitenkin toi loppu teksti + kuvat lintukoristeiden tekemisestä :D

    -sanna konna-

    VastaaPoista